Kathmandu, Nepal

Katmanduun saavuin myohaan maanantai iltana ja kyyti oli odottamassa kentalla. Ajoimme pitkin pimeita kujia ja ajattelin, etta jopa on synkkaa slummialuetta. Pian kyytini pysahtyi ja nain edessani oman hotellini. Siina vaiheessa taytyi oikein varmistaa, etta olemmeko todellakin Thamelin alueella, joka on turistien suosima alue ja myoskin ydinkeskusta. Hotelliin paastyani halusin syotavaa ja juotavaa, mutta ravintolat olivat jo kiinni. Respan ukko soitti yhteen hostelliin, piirsi mulle kartan ja sanoi, etta he pitavat siella ovet auki, niin saat haettua sampylan ja juotavaa. Kun lahdin hakemaan syotavaa, niin voin myontaa, etta todellakin pelotti. Kuitenkin samaan aikaan kasittamaton halu nahda ja kokea Thamalin yo, ajoi mua eteenpain. Yolla Thamel oli kuin hylatty kaupunki. Ransistyneet talot muodostivat sokkeloisia, kapeita ja pimeita kujia. Tiet olivat kuin kyntopellolle heitetty asfaltti, jota ei ole ihan joka paikkaan riittanyt. Kulkukoirat haukkuivat ja murisivat. Katujen laidoilla oli valtavia jatekasoja, joissa kodittomat ja rotat etsivat ruokaa. Haju oli paikkapaikoin kuvottava. "Oikeasta" elamasta kertoi muutamien agrekaattien kaynti, joilla perheet tuottivat itselleen sahkoa. Palatessani hotellia kohti, tormasin kolmeen maastopukuiseen mieheen. Aseistus kavereilla naytti olevan runsas. He kehoittivat palaamaan hotelliin. Siina vaiheessa ei ollut kylla muuta aikomustakaan.

Tiistai aamuna kokemus olikin kaupungilla jo toinen. Edelleenkin Thamel naytti aika erikoiselta, mutta elamaa siita ei puuttunut. Jatteet oli kuljetettu pois. Ihmiset, autot, moottoripyorat, polkupyorat, koirat, myyjat, katukeittiot, riksat ja poly olivatkin vahvasti elamassa mukana, todellakin kapeilla teilla. Suurella mielenkiinnolla lahdin tutustumaan kujiin, jotka kaikessa mystisyydessaan lumosivat taysin. Paikoin kaduilla on mini temppelita, joten suitsukkeiden tuoksu lisaa entisestaan katujen mystiikkaa.

Illemmalla tapasin trekkauksen jarjestajat, joiden kanssa kavimme lapi tulevia asioita. He ilmoittivat Kanadalaisen pariskunnan siirtaneen lahtonsa, joten teen vaelluksen "yksin". Muokkasimme siten aikataulua. Lahden Himalajalle jo torstaina.

Tanaan lahdin oppaan ja kuskin kanssa tutustumaan Katmandun luostareihin ja temppeleihin. Kavimme kahdessa Budha luostarissa ja kahdella Hindujen temppelialueella. Maisemat ja paikat olivat todellakin nakemisen arvoisia. Olo on kuin olisi tehnyt matkan taysin toisessa maailmassa ja tavallaan olenkin.

Liikenne on kaaoottisinta, mihin olen missaan tormannyt. Neljan kilometrin matkaan kului aikaa 45 minuuttia. Tiella oli hieman liikennetta. Yhtaan ei helpota se, etta liikenteen joukossa keskustassa on diblomaattisesta koskemattomuudesta nauttivia pyhia koiria ja lehmia, joita ei hatyytella. Voidaan vain odottaa... Nyt loppuu aika. Paikka menee kiinni. Lisaa Himalajalta.