Katmanduun saavuin myohaan maanantai iltana ja kyyti oli odottamassa kentalla. Ajoimme pitkin pimeita kujia ja ajattelin, etta jopa on synkkaa slummialuetta. Pian kyytini pysahtyi ja nain edessani oman hotellini. Siina vaiheessa taytyi oikein varmistaa, etta olemmeko todellakin Thamelin alueella, joka on turistien suosima alue ja myoskin ydinkeskusta. Hotelliin paastyani halusin syotavaa ja juotavaa, mutta ravintolat olivat jo kiinni. Respan ukko soitti yhteen hostelliin, piirsi mulle kartan ja sanoi, etta he pitavat siella ovet auki, niin saat haettua sampylan ja juotavaa. Kun lahdin hakemaan syotavaa, niin voin myontaa, etta todellakin pelotti. Kuitenkin samaan aikaan kasittamaton halu nahda ja kokea Thamalin yo, ajoi mua eteenpain. Yolla Thamel oli kuin hylatty kaupunki. Ransistyneet talot muodostivat sokkeloisia, kapeita ja pimeita kujia. Tiet olivat kuin kyntopellolle heitetty asfaltti, jota ei ole ihan joka paikkaan riittanyt. Kulkukoirat haukkuivat ja murisivat. Katujen laidoilla oli valtavia jatekasoja, joissa kodittomat ja rotat etsivat ruokaa. Haju oli paikkapaikoin kuvottava. "Oikeasta" elamasta kertoi muutamien agrekaattien kaynti, joilla perheet tuottivat itselleen sahkoa. Palatessani hotellia kohti, tormasin kolmeen maastopukuiseen mieheen. Aseistus kavereilla naytti olevan runsas. He kehoittivat palaamaan hotelliin. Siina vaiheessa ei ollut kylla muuta aikomustakaan.
Tiistai aamuna kokemus olikin kaupungilla jo toinen. Edelleenkin Thamel naytti aika erikoiselta, mutta elamaa siita ei puuttunut. Jatteet oli kuljetettu pois. Ihmiset, autot, moottoripyorat, polkupyorat, koirat, myyjat, katukeittiot, riksat ja poly olivatkin vahvasti elamassa mukana, todellakin kapeilla teilla. Suurella mielenkiinnolla lahdin tutustumaan kujiin, jotka kaikessa mystisyydessaan lumosivat taysin. Paikoin kaduilla on mini temppelita, joten suitsukkeiden tuoksu lisaa entisestaan katujen mystiikkaa.
Illemmalla tapasin trekkauksen jarjestajat, joiden kanssa kavimme lapi tulevia asioita. He ilmoittivat Kanadalaisen pariskunnan siirtaneen lahtonsa, joten teen vaelluksen "yksin". Muokkasimme siten aikataulua. Lahden Himalajalle jo torstaina.
Tanaan lahdin oppaan ja kuskin kanssa tutustumaan Katmandun luostareihin ja temppeleihin. Kavimme kahdessa Budha luostarissa ja kahdella Hindujen temppelialueella. Maisemat ja paikat olivat todellakin nakemisen arvoisia. Olo on kuin olisi tehnyt matkan taysin toisessa maailmassa ja tavallaan olenkin.
Liikenne on kaaoottisinta, mihin olen missaan tormannyt. Neljan kilometrin matkaan kului aikaa 45 minuuttia. Tiella oli hieman liikennetta. Yhtaan ei helpota se, etta liikenteen joukossa keskustassa on diblomaattisesta koskemattomuudesta nauttivia pyhia koiria ja lehmia, joita ei hatyytella. Voidaan vain odottaa... Nyt loppuu aika. Paikka menee kiinni. Lisaa Himalajalta.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Guangzhou (Kanton), China
Kantonissa olikin ensimmaista kertaa kaksi paivaa oikeaa hermojen kiristelya. Harmaat pilvet sananmukaisesti laskeutuivat ylleni. Ensinnakin juna saapui sinne sunnuntaina 18.30. Piti saapua 14.30. Kun astuin junasta pihalle, alkoi samalla kunnon vesisade. Jonotettuani taksijonossa puoli tuntia, sain taksin litimarkana. Toki joku paikallinen yritti tarjota omasta sateenvarjosta mulle suojaa, mutta eipa siita paljon apua ollut. Olin aikaisemmin Sanyalla hotellin virkailijaa pyytanyt kirjoittamaan Kantonin hotellin "River Side" nimen paperille kiinalaisilla merkeilla. Taksin saatuani naytin paperia ja matka alkoi. Taksi pysaytti jonkun hotellin eteen joen varteen. Se ei ihan ollut se mihin mun piti paasta. Tama oli varmaankin viiden tahden hotelli. Pyorittelin paatani ja yritan saada kuskin ymmartamaan, etta pieleen meni. Hetken paasta matka jatkui. Loydettiin uusi hotelli. Sielta tultiin innokkaasti kauppaamaan huonetta, mutta olin jo varaukseni tehnyt ja tamakin oli vaara. Hetken siina kinattuani paikalle saapui kiinalainen tytto ja israelilainen mies. He yrittivat auttaa. Hetken paasta tytto keksi hotellin, mihin olin menossa. He hyppasivat kyytiin ja matka jatkui. Kolmannelle hotellille saavuttuani alkoi mustia ajatuksia pyorimaan mielessani. Tama oli jalleen vaara ja taas sellainen okyhotelli. Kavin respassa kysymassa apua. He auttoivat, selvittelivat asioita ja kirjoittivat osoitteen kuskille. Matka jatkui neljannelle hotellille, joka oli yllatys, yllatys vaara. Kiinalainen tytto ihmetteli, etta eiko mulle mikaan kelpaa. Kaikki on ollut joen varrella ja hyvia hotelleja. Yritin takoa hanen paahansa israelilaisen miehen kanssa, etta etsin hotellia, jonka nimi on River Side. Se ei silti valttamatta edes ole joen varressa. Monien vaantojen jalkeen pyysin paasta netti kahvilaan. Israelilainen tiesi yhden ja opasti kuskin sinne. Taksin maksettuani, ajattelin etta nyt sitten alkaa keskustelu avusta ja sen hinnasta kiinalaisen ja israelilaisen kanssa. Positiivinen yllatys oli se, etta he nayttivat mulle kahvilan, kertoivat vinkkeja ja lahtivat pois. Halusivat vain kuulemma auttaa ilman korvausta. Kahvilasta sain sitten osoitteen ja puhelinnumeron hotellille. Hiukan huojentuneena ajattelin, etta kohta olen hotellilla. Poistuin kahvilasta ja yritin saada taksin. Aikaisemmissa paikoissa niita oli ollut kiusaksi asti, nyt kaikki oli ajossa. Kului varmasti tunti ennenkuin taksi pysahtyi kohdalleni. Se ei ottanut kyytiin, koska olin liian marka. Jatkoin odottelua. Paikalle saapui nuori mukava nainen ja kysyi, etta tarvitsenko apua. Kerroin vain yrittavani saada taksin. Han jai kanssani seisoskelemaan ja tarjosi suojaa omasta varjostaan. Aikaa kului ja taksia ei saatu. Tytto ilmoitti, etta joutuu lahtemaan koululle, mutta jatti varjonsa mulle, vaikka koitin sita olla ottamatta. Han antoi numeronsa ja sanoi, etta laheta hanelle hotellin osoite, niin han hakee varjon sielta joskus. Vahan myohemmin sain taksin ja paasin hotellille. Kello oli silloin noin 22.30. Silloin tosin oli jo hyva mieli ihmisista, joita olin tavannut.
Maanantaina tormasin todelliseen byrokratian helvettiin, jarjettomyyteen ja turhuuteen, eli Kiinan pankkiin. Aamulla lahdin varhain vaihtamaan Kiinan valuuttaa dollareiksi, koska dollareita tarvitsisin viisumin saantiin Nepalissa. Pankista ilmoitettiin, etta passi ja kopio siita pitaa olla mukana, pelkka kopio ei riita. Rahanvaihto pisteita ei kiinassa ole. Palasin hotellille ja hain passini. Sitten otin taksin ja palasin takaisin pankkiin. Sain jonotus numeron ja mua ennen oli 72 ihmista ja pelkkaan talletukseen naytti kaikkine leimoineen kuluvan paikallisilta ainakin 15 minuuttia, joten paatin jattaa sen pankin ja lahtea syrjemmalle. Syrjemmalta loytyi pankki, jossa oli mua ennen alle 20 ihmista. Tunnin jonotettuani paasin tiskille. Siina mulle kerrottin, etta mulla pitaisi olla valtuutus, etta voisin vaihtaa noin 50 euron edesta kiinan valuuttaa dollareiksi. Aikani siina jankattua, joku henkilokunnasta vaihtoi omissa nimissaan rahat. Siihen kului aikaa yli puoli tuntia, seka paperia ja mustetta helvetisti. Kun paasin ulos pankista, niin lennon lahtoon oli aikaa nelja tuntia ja kamat oli viela hotellilla.
Sitten alkoi jalleen kerran taksi rumba. Tunnin taksia odotettuani alkoi kuumotus olemaan jo aika kova. Kolme tuntia lentoon ja olin viela keskustassa. Akkiseltaan keksin ruveta liftaamaan. Joku paikallinen pysahtyi, otti kyytiin ja heitti hotellille, kovaan hintaan tosin. Sielta sain taksin nopeammin ja respa rauhoitteli, etta kentalle ajo ei kesta kuin 15 minuuttia. Todellinen ajo aika oli 50 minuuttia ja matkaa sinne oli 40 kilometria. Jossain vaiheessa aloinkin jannittamaan riittavatko rahani. Kentalle saavuttuani taksin mittari naytti 103 juania ja taskustani sain kaavittua 105, joten tarkalle meni.
Kentalle saavuttuani aikaa oli jaljella alle kaksi tuntia. Lippua ei ollut, ainoastaan pelkka koodi, jolla saisin jo maksetun lipun. Pikkusen sekin huoletti. Matkaselvitys loytyi onneksi nopeasti, koska Kantonin kentta on selkein mita olen tahan mennessa tavannut. Siita alkoivat ongelmat selvityksen kanssa. Lippua en meinannut saada, koska mulla ei ollut Nepalin viisumia. Virkailijan mukaan kaikki Kiinasta lentavat tarvitsevat Nepalin viisumin. Pitkan keskustelun ja selvitysten jalkeen he uskoivat, etta voin ostaa viisumin Nepalin kentalta ja sain lipun. Sama toistui passin tarkastuksessa. Taas selvitettiin. Loppu sujuikin hyvin ja konetta ei tarvinnut kauan odotella.
Maanantaina tormasin todelliseen byrokratian helvettiin, jarjettomyyteen ja turhuuteen, eli Kiinan pankkiin. Aamulla lahdin varhain vaihtamaan Kiinan valuuttaa dollareiksi, koska dollareita tarvitsisin viisumin saantiin Nepalissa. Pankista ilmoitettiin, etta passi ja kopio siita pitaa olla mukana, pelkka kopio ei riita. Rahanvaihto pisteita ei kiinassa ole. Palasin hotellille ja hain passini. Sitten otin taksin ja palasin takaisin pankkiin. Sain jonotus numeron ja mua ennen oli 72 ihmista ja pelkkaan talletukseen naytti kaikkine leimoineen kuluvan paikallisilta ainakin 15 minuuttia, joten paatin jattaa sen pankin ja lahtea syrjemmalle. Syrjemmalta loytyi pankki, jossa oli mua ennen alle 20 ihmista. Tunnin jonotettuani paasin tiskille. Siina mulle kerrottin, etta mulla pitaisi olla valtuutus, etta voisin vaihtaa noin 50 euron edesta kiinan valuuttaa dollareiksi. Aikani siina jankattua, joku henkilokunnasta vaihtoi omissa nimissaan rahat. Siihen kului aikaa yli puoli tuntia, seka paperia ja mustetta helvetisti. Kun paasin ulos pankista, niin lennon lahtoon oli aikaa nelja tuntia ja kamat oli viela hotellilla.
Sitten alkoi jalleen kerran taksi rumba. Tunnin taksia odotettuani alkoi kuumotus olemaan jo aika kova. Kolme tuntia lentoon ja olin viela keskustassa. Akkiseltaan keksin ruveta liftaamaan. Joku paikallinen pysahtyi, otti kyytiin ja heitti hotellille, kovaan hintaan tosin. Sielta sain taksin nopeammin ja respa rauhoitteli, etta kentalle ajo ei kesta kuin 15 minuuttia. Todellinen ajo aika oli 50 minuuttia ja matkaa sinne oli 40 kilometria. Jossain vaiheessa aloinkin jannittamaan riittavatko rahani. Kentalle saavuttuani taksin mittari naytti 103 juania ja taskustani sain kaavittua 105, joten tarkalle meni.
Kentalle saavuttuani aikaa oli jaljella alle kaksi tuntia. Lippua ei ollut, ainoastaan pelkka koodi, jolla saisin jo maksetun lipun. Pikkusen sekin huoletti. Matkaselvitys loytyi onneksi nopeasti, koska Kantonin kentta on selkein mita olen tahan mennessa tavannut. Siita alkoivat ongelmat selvityksen kanssa. Lippua en meinannut saada, koska mulla ei ollut Nepalin viisumia. Virkailijan mukaan kaikki Kiinasta lentavat tarvitsevat Nepalin viisumin. Pitkan keskustelun ja selvitysten jalkeen he uskoivat, etta voin ostaa viisumin Nepalin kentalta ja sain lipun. Sama toistui passin tarkastuksessa. Taas selvitettiin. Loppu sujuikin hyvin ja konetta ei tarvinnut kauan odotella.
Naiden seikkojen takia kokemukset Kantonista jaivat hyvin vahaiseksi. Shoppailijan unelma se kuitenkin on. Suuri kaupunki, jossa on vakava taksi pula. Taitaa siellakin asukkaita asua liki 10 miljoonaa.
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Sanya, Hainan Province, China (osa2)
Kuusi paivaa on vietetty Sanyalla. Lamminta ja aurinkoa on riittanyt. Loppujen lopuksi en ole tehnyt taalla oikein mitaan. Kahtena paivana ottanut aurinkoa ja molempina palanut. Edes suojakerroin 40 ei ole palamiselta pelastanut. Meressa on tullut uitua paljon. Taalla ei ole sesonki aika meneillaan, joten aika rauhallista on ollut. Ainoastaan venalaisia ja kiinalaisia turisteja on jonkin verran ollut. Englantia en ole monenkaan ihmisen kuullut puhuvan. Hyva paikka tama on ollut silti sulatella aikaisempia kokemuksia ja latautua Himalajan koitokseen.
Yhtena paivana tein hieman kaupunkikierrosta. Sanya koostuu kolmesta alueesta: Sanya Bay, Da Dong Hai ja Yalong bay. Itsellani oli majapaikka Da Dong Hailla. Se on muutaman kilsan mittainen rantakohde. Yalong Bayssa on seitseman kilsan hiekkaranta ja se oli parhaimman nakoinen ja oloinen paikka. Rakennettu taysin turismille. Sanya Bay on suuri kaupunki, jolla on hiekkarantaa noin 20 kilometria. Sanya Baysta loytyy uusia hienoja ostosalueita, mutta loytyy myos aitoa Aasialaista elamaa ja katuja. Eksyinkin sivukujia pitkin, jonnekkin pienelle satama-alueelle. Siella oli aivan hirvittava haju. Monta kertaa yokkasin matkalla sielta pois.
Alussa olin innoissani, kun katselin ruokalistoja; lansimaista ruokaa. Ajattelin heti syoda kunnon hampurilaisen. Ekalla kerralla tilasin kanahampparin. Se oli todella pieni. Sampyla maistui makealle ja oli aivan kuin suomalainen pulla. Valissa oli muuta tuorekurkun siivu, kananpaloja nahkoineen ja ketsuppia. Se lensi kukkapuskaan. Toisella kerralla toisessa paikassa tilasin kunnon tuplahampparin. Muuten hyva, mutta pihvit oli raakoja, sitkeita ja pahanmakuisia. Syomatta jai. Kolmannessa paikassa hampurilainen oli kylma, pahanmakuinen, pihvit raakoja ja lisaksi salaatinlehden reunalla naytti kaksi matoa parittelevan. Tama ei vielakaan lannistanut mua. Neljannessa paikassa sain hyvan nakoisen ja lampiman hampurilaisen, mutta pihvi oli taysin valkoinen. Se vasta pahalle maistuikin. Viidennella kerralla hyppasin taksiin ja kokeilin kepilla jaata. Mulla oli sellainen kasitys, etta taalla olisi Makki. Piirsin makin merkin (M) kojelautaan ja johan vain sain kyydin kunnon hampurilaiselle. Matkaa kertyi nelja kilsaa per suunta. Taksimatkat ja plussakokoinen ateria maksoivat 4,5 euroa. Silloin olin tyytyvainen.
Junalipun Kantoniin kavin ostamassa asemalta keskiviikkona. Hintaa lipulle kertyi 37 euroa. Ostaminen olikin oma show, kun kukaan ei puhunut englantia. Kaytettiin kasimerkkeja, piirrettiin paperille ja tehtiin vaikka mita. Sainhan sen lipun lopulta. Asema on suht kaukana. Bussilla matka kesti 1.2 tuntia ja maksoi 10 senttia. Taksilla tulin takaisin parissakymmenessa minuutissa. Bussi oli kylla ihan Antiikin Rooman ajoilta. Toisinaan jopa kavelijat ohittivat meidat. Tanaan pitaisi kello 23.55 hypata junaan ja palata takaisin Kantoniin. Juna on huomenna noin kello 15.30 Kantonissa. Kantoniin jaakin vain kaksi vajaata paivaa aikaa, kun maanantaina on sinne Katmanduun lento. Paivittelen seuraavaksi joko Kantonista tai Katmandusta.
Yhtena paivana tein hieman kaupunkikierrosta. Sanya koostuu kolmesta alueesta: Sanya Bay, Da Dong Hai ja Yalong bay. Itsellani oli majapaikka Da Dong Hailla. Se on muutaman kilsan mittainen rantakohde. Yalong Bayssa on seitseman kilsan hiekkaranta ja se oli parhaimman nakoinen ja oloinen paikka. Rakennettu taysin turismille. Sanya Bay on suuri kaupunki, jolla on hiekkarantaa noin 20 kilometria. Sanya Baysta loytyy uusia hienoja ostosalueita, mutta loytyy myos aitoa Aasialaista elamaa ja katuja. Eksyinkin sivukujia pitkin, jonnekkin pienelle satama-alueelle. Siella oli aivan hirvittava haju. Monta kertaa yokkasin matkalla sielta pois.
Alussa olin innoissani, kun katselin ruokalistoja; lansimaista ruokaa. Ajattelin heti syoda kunnon hampurilaisen. Ekalla kerralla tilasin kanahampparin. Se oli todella pieni. Sampyla maistui makealle ja oli aivan kuin suomalainen pulla. Valissa oli muuta tuorekurkun siivu, kananpaloja nahkoineen ja ketsuppia. Se lensi kukkapuskaan. Toisella kerralla toisessa paikassa tilasin kunnon tuplahampparin. Muuten hyva, mutta pihvit oli raakoja, sitkeita ja pahanmakuisia. Syomatta jai. Kolmannessa paikassa hampurilainen oli kylma, pahanmakuinen, pihvit raakoja ja lisaksi salaatinlehden reunalla naytti kaksi matoa parittelevan. Tama ei vielakaan lannistanut mua. Neljannessa paikassa sain hyvan nakoisen ja lampiman hampurilaisen, mutta pihvi oli taysin valkoinen. Se vasta pahalle maistuikin. Viidennella kerralla hyppasin taksiin ja kokeilin kepilla jaata. Mulla oli sellainen kasitys, etta taalla olisi Makki. Piirsin makin merkin (M) kojelautaan ja johan vain sain kyydin kunnon hampurilaiselle. Matkaa kertyi nelja kilsaa per suunta. Taksimatkat ja plussakokoinen ateria maksoivat 4,5 euroa. Silloin olin tyytyvainen.
Junalipun Kantoniin kavin ostamassa asemalta keskiviikkona. Hintaa lipulle kertyi 37 euroa. Ostaminen olikin oma show, kun kukaan ei puhunut englantia. Kaytettiin kasimerkkeja, piirrettiin paperille ja tehtiin vaikka mita. Sainhan sen lipun lopulta. Asema on suht kaukana. Bussilla matka kesti 1.2 tuntia ja maksoi 10 senttia. Taksilla tulin takaisin parissakymmenessa minuutissa. Bussi oli kylla ihan Antiikin Rooman ajoilta. Toisinaan jopa kavelijat ohittivat meidat. Tanaan pitaisi kello 23.55 hypata junaan ja palata takaisin Kantoniin. Juna on huomenna noin kello 15.30 Kantonissa. Kantoniin jaakin vain kaksi vajaata paivaa aikaa, kun maanantaina on sinne Katmanduun lento. Paivittelen seuraavaksi joko Kantonista tai Katmandusta.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Sanya, Hainan Province, China
Kauas on pitka matka. Nyt se silta kylla tuntuu... Perjantaina hyppasin junaan Chengdusta kello 22.36 ja lahdin kohti Guangzhouta eli Kantonia. Junamatka taittui mukavasti nukkuen ja Huang ...?[Keltainen Joki] kanssa jutellen. Matkaa taitoin jalleen kansan parissa halvassa luokassa. 32 tuntia myohemmin sunnuntai aamuna kello 6.30 saavuin Kantoniin. Pikkuisen siina ajattelin, etta mitahan tama paiva tuo tullessaan. Maanantaista eteenpain olin varannut ja maksanut hotellin Hainanin saarelta, ja itsellani ei ollut viela tietoakaan lipuista jolla sinne paasen. En myoskaan tiennyt mille rautieasemalle saavuin, mista asemalta seuraava juna lahtee, saako viela lippuja Hainanille ja missa pain on yleensa Kantonin keskusta. Lisaksi siskoni lahetti viestin, etta Hainanille on odotettu taifuunia viikonlopuksi CNN uutisten mukaan. Silloin ei ollut tietoa minne ja kuinka kovasti se iskee.
Ensimmaisena totesin, etta rinkasta on paastava eroon, koska todella kuuma ja kostea ilma toivotti minut tervetulleeksi Kantoniin. Aikaisemmin Pekingissa ja Chengdussa ilma oli ollut sopivaan viileaa, noin 20 asteista. Asemalta loytyi monta sailytys paikkaa, mutta ainoastaan junalippua vastaan, jota mulla ei ollut. Henkilokunta neuvoi menemaan jonnekkin hotellille muutaman kilometrin paahan ja sielta saisin lipun. Luovuin heti siita ajatuksesta, kun ei ollut karttaa mista nayttaa taxi kuskille osoite. Sitten loysin asemalta lipunmyyntipisteen, jossa kassoja riitti, mutta englannin kielesta ei ollut tietoakaan. Valitsin sattumanvaraisesti yhden ja heti tarppasi. Sain lipun (27 euroa) samana iltana lahtevaan junaan ja se vielapa lahti samalta asemalta. Heti sen jalkeen sain rinkkanikin sailytykseen.
Seuraavaksi valitsin arpomalla suunnan johon lahdin kavelemaan. Hetken kuljettuani saavuin puiston portille (Liuhua Lake Park) ja ajattelin maksaa sisaan ja menna hetkeksi hengahtamaan sinne. Kello oli siina vaiheessa noin kahdeksan. Silmaillessani puistoa totesin sen olevan erittain kaunis ja suuri. Lahdin kiertamaan jarvea ja katselin kun aamuvirkut olivat saapuneet puistoon harjoittamaan Taijia. Puistossa oli erillaisia alueita ja saaria. Jossakin alueella ei saanut puhua, jossakin toisessa osassa oli kuntolaitteita ja pingispoytia. Toisaalla oli sulkapallo kenttia, puutarhoja, tanssiaitauksia lajiteltuna tangon, samban ja kaiken muun mukaan. Yhdella alueella ihmiset potkivat jotain paikallista sulka kapistusta, samalla tavalla kuin me potkimme ringissa palloa ja yritamme pitaa pallon ilmassa. Katsellessani ja naureskellessani perheille jotka potkivat kapistusta, paikallinen mummo tuli nykimaan hihasta. Han tarvitsi pelikaverin. Pieni hapea nousi kasvoileni, kun en parjannyt ollenkaan. Mummo oli tosi hyva. Se parjaisi kaikille tutuilleni siina lajissa, jopa Jonille. Hetken potkittuani jatkoin kierrostani ja kun sain sen paatokseen kello oli jo kaksi.
Lahistolta sain ostettua kartan ja lahdin keskustaan kavelemaan ja syomaan. Illalla palailin asemalle ja hyppasin Hainanin junaan, joka lahti 21.30. Junamatka oli sinansa mielenkiintoinen, etta aamulla kuuden aikaan juna pakattiin laivaan ja merimatka taittui maisemia katsellessa junasta kasin. Junasta ei paassyt kannelle, tosin laivamatka kesti vain kaksi tuntia. Aamulla kello 9.30 juna saapui Haikoun rautatieasemalle 568 kilometrin jalkeen. Asemalla englantia ei puhuttu, mutta kirjoitettuani kaupungin nimen "Sanya" paperille, ohjattiin mut oikeaan bussiin. Silla paasin Haikoun etelaiselle bussiasemalle, josta ostin lipun Sanyan kaupunkiin. Lipun saatuani lahtoon oli vain kolme minuuttia, joten kauan ei tarvinnut odotella. Bussi oli todellakin luxus ja maksoi 7,8 euroa/270 kilometria. Tie Sanyaan on loistava ja matkaan kului vain 2.5 tuntia. Matkalla soitettiin tietysti karaokevideoita ja sain nauttia kauniista laulusta. Aasialaiset nayttavat rakastavan laulua ja karaokea.
Taalla Sanyalla maijailen Sunya Eagle hostellissa, joka on ihan OK. Oma huone maksaa 12 euroa/vuorokausi. Taifuunista taalla ei nay jalkeakaan, joten ei tainnut iskea... Lampoa on yli 30 astetta ja aurinko paistaa. Meressa on uitu ja naama on karahtanyt. Paikkana tama on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin turistirysat. Ravintoloita, baareja, hienoja hotelleja ja kalliimmat hinnat. Valilla tuntuu tosin kuin olisi venajalla. Kaikki tekstit on venajaksi ja kiinaksi. Mahtaakohan Venajan mafialla olla rahoituksia kiinni taalla. Taalta lahden takaisin Kantoniin ehkapa lauantaina. Maanantaina on kuitenkin lento Nepaliin Kantonista.
Ensimmaisena totesin, etta rinkasta on paastava eroon, koska todella kuuma ja kostea ilma toivotti minut tervetulleeksi Kantoniin. Aikaisemmin Pekingissa ja Chengdussa ilma oli ollut sopivaan viileaa, noin 20 asteista. Asemalta loytyi monta sailytys paikkaa, mutta ainoastaan junalippua vastaan, jota mulla ei ollut. Henkilokunta neuvoi menemaan jonnekkin hotellille muutaman kilometrin paahan ja sielta saisin lipun. Luovuin heti siita ajatuksesta, kun ei ollut karttaa mista nayttaa taxi kuskille osoite. Sitten loysin asemalta lipunmyyntipisteen, jossa kassoja riitti, mutta englannin kielesta ei ollut tietoakaan. Valitsin sattumanvaraisesti yhden ja heti tarppasi. Sain lipun (27 euroa) samana iltana lahtevaan junaan ja se vielapa lahti samalta asemalta. Heti sen jalkeen sain rinkkanikin sailytykseen.
Seuraavaksi valitsin arpomalla suunnan johon lahdin kavelemaan. Hetken kuljettuani saavuin puiston portille (Liuhua Lake Park) ja ajattelin maksaa sisaan ja menna hetkeksi hengahtamaan sinne. Kello oli siina vaiheessa noin kahdeksan. Silmaillessani puistoa totesin sen olevan erittain kaunis ja suuri. Lahdin kiertamaan jarvea ja katselin kun aamuvirkut olivat saapuneet puistoon harjoittamaan Taijia. Puistossa oli erillaisia alueita ja saaria. Jossakin alueella ei saanut puhua, jossakin toisessa osassa oli kuntolaitteita ja pingispoytia. Toisaalla oli sulkapallo kenttia, puutarhoja, tanssiaitauksia lajiteltuna tangon, samban ja kaiken muun mukaan. Yhdella alueella ihmiset potkivat jotain paikallista sulka kapistusta, samalla tavalla kuin me potkimme ringissa palloa ja yritamme pitaa pallon ilmassa. Katsellessani ja naureskellessani perheille jotka potkivat kapistusta, paikallinen mummo tuli nykimaan hihasta. Han tarvitsi pelikaverin. Pieni hapea nousi kasvoileni, kun en parjannyt ollenkaan. Mummo oli tosi hyva. Se parjaisi kaikille tutuilleni siina lajissa, jopa Jonille. Hetken potkittuani jatkoin kierrostani ja kun sain sen paatokseen kello oli jo kaksi.
Lahistolta sain ostettua kartan ja lahdin keskustaan kavelemaan ja syomaan. Illalla palailin asemalle ja hyppasin Hainanin junaan, joka lahti 21.30. Junamatka oli sinansa mielenkiintoinen, etta aamulla kuuden aikaan juna pakattiin laivaan ja merimatka taittui maisemia katsellessa junasta kasin. Junasta ei paassyt kannelle, tosin laivamatka kesti vain kaksi tuntia. Aamulla kello 9.30 juna saapui Haikoun rautatieasemalle 568 kilometrin jalkeen. Asemalla englantia ei puhuttu, mutta kirjoitettuani kaupungin nimen "Sanya" paperille, ohjattiin mut oikeaan bussiin. Silla paasin Haikoun etelaiselle bussiasemalle, josta ostin lipun Sanyan kaupunkiin. Lipun saatuani lahtoon oli vain kolme minuuttia, joten kauan ei tarvinnut odotella. Bussi oli todellakin luxus ja maksoi 7,8 euroa/270 kilometria. Tie Sanyaan on loistava ja matkaan kului vain 2.5 tuntia. Matkalla soitettiin tietysti karaokevideoita ja sain nauttia kauniista laulusta. Aasialaiset nayttavat rakastavan laulua ja karaokea.
Taalla Sanyalla maijailen Sunya Eagle hostellissa, joka on ihan OK. Oma huone maksaa 12 euroa/vuorokausi. Taifuunista taalla ei nay jalkeakaan, joten ei tainnut iskea... Lampoa on yli 30 astetta ja aurinko paistaa. Meressa on uitu ja naama on karahtanyt. Paikkana tama on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin turistirysat. Ravintoloita, baareja, hienoja hotelleja ja kalliimmat hinnat. Valilla tuntuu tosin kuin olisi venajalla. Kaikki tekstit on venajaksi ja kiinaksi. Mahtaakohan Venajan mafialla olla rahoituksia kiinni taalla. Taalta lahden takaisin Kantoniin ehkapa lauantaina. Maanantaina on kuitenkin lento Nepaliin Kantonista.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Chengdu, Sichuan Province, China (osa2)
Viikko vierahti mahdottoman nopeasti Chengdussa. Suureksi kaupungiksi tama on ollut oikein mukava paikka. Tama on huomattavasti vihreampi kaupunki kuin Peking; tosin, taalla on jo kesa. Aikaa vaan pitaisi olla paljon enemman. Metroa ei ole, mutta liikkuminen taksilla on edullista. Esimerkiksi 15 kilometrin matka panda puistoon vei aikaa 40 minuuttia ja maksoi 2 euroa 30 senttia. Jokaisesta taksimatkasta, noin 10 senttia menee pandojen hyvaksi. Sichuan (Chengdu) on kuuluisa kahdesta asiasta: tulisesta ruoastaan ja pandoista. Lisaksi Chengdu tunnetaan jalkahieronnasta ja Kiinan laiskimpana kaupunkina.
Sichuanin perinne ruokaa, eli Hot Pottia tuli kokeiltua. Homma toimii nain. Poydassa on pata, jossa liemi kiehuu koko ajan. Ainekset tilaat listalta ja ne tuodaan raakoina poytaan. Itse keittelet ne siina edessasi olevassa padassa. Liemi on taynna pelkastaan chileja, puna -ja viherpippureita. Niita on tuhansia. Sitten vaan herkuttelemaan. Sisko naureskeli, kun katseli mun syomista. Hiki valui, silmia kirveli, suu oli liekeissa ja aika-ajoin olin kuullemma punainen kuin pippuri. Jopa aamuinen vessassa kaynti oli varsin poltteleva tapahtuma. Ruokailu on sinallaan kokemus, mutta ei mikaan gourmet elamys.
Panda puistossa kavin kahdesti. Ensimmaisen kerran otin reissun hostellin kautta. Silla reissulla vietettiin aamulla kaksi tuntia puistossa ja lahdettiin pois. Paivalla pandat nukkuvat ja paikallisten mielesta siina ei ole mitaan nahtavaa. Mielestani siinakin on ihan riittavasti, jos ei ole niita ennen nahnyt. Sen lisaksi puisto on jo itsessaan niin kaunis paikka, etta siella saa helposti paivan kulumaan. Tanaan menin aamulla sinne omin avuin ja katselin pandojen touhuilua koko paivan. Niihin ei voi olla ihastumatta. Kainaloon saa kaapattua pandan noin 40 eurolla ja se raha kaytetaan heidan hyvaksi. Sisko antoi mulle eilen rahaa ja sanoi, etta osta silla itsellesi etukateen synttarilahja, pandan kanssa. Oma retki takseineen maksoi tismalleen saman verran kuin jarjestetty, mutta sai vietaa koko paivan, niinkuin halusi. Parasta oli, etta paivalla siella ei ollut juuri ketaan. Sai taysin rauhassa ihmetella. Ekalla kerralla puistossa tormasin sattumalta Marleeneen ja Johniin, joiden kanssa vietin viikon Gobilla. Uskomaton sattuma. Maailma tuntuu joskus pienelta.
Siachun oopperassa tuli myoskin kaytya. Naytos oli mahtava. Nimesta poiketen, se ei ole ooppera, vaan koostuu monesta eri osasta. Naytoksessa on akrobatiaa, komediaa, musiikkia, varjokuvia ja paljon muuta viihdyttavaa; pitkalla historialla ja ammattitaidolla esitettyna. Juuret oopperalle loytyvat 1400 luvulta.
Reissuni suurimman kysymyksen ja paatoksen eteen jouduin miettiessani: " voiko aija ottaa jalkahieronnan?". Tovin sita itselleni perusteltuani ja Himalajaa miettiessani paatin, etta voi ottaa. Toinen kerta oli jo helpompi. :0)
Perjantai iltana kello 22.26 lahden junalla kohti Guangzhouta eli Kantonia. Junamatka sinne kestaa 31 tuntia, ja taas matkustan halvimmassa luokassa (42 euroa). Matkaa kertyy 2461kilometria. Sielta pyrin jatkamaan mahdollisimman pian Hainanin provinssiin, Haikoun kaupunkiin. Matka sinne taittuu junalla ja laivalla. Saari sijaitsee Pohjois-Vietnamin itapuolella. Saarta kutsutaan Aasian Hawajiksi. Kiinan kohteet meni uusiksi Tiibetin rajojen sulkeuduttua. Hiukan harmittaa, kun tasta olisi linnuntieta matkaa enaa noin 1300 kilometria Lhasaan.
Kiinassa on boikotissa Blogspot, joten kommentteihin en pysty vastaamaan. Blokkeri toimii, joten sivuja pystyn muokkaamaan, mutta en nakemaan. Ilmeisesti myos Kiinaa koskevat tekstini olivat tarkastuksen alla, koska ne olivat kuulemma hetken aikaa olleet poissa sivuiltani. Tietyista asioista ei auta kirjoittaa...
Sichuanin perinne ruokaa, eli Hot Pottia tuli kokeiltua. Homma toimii nain. Poydassa on pata, jossa liemi kiehuu koko ajan. Ainekset tilaat listalta ja ne tuodaan raakoina poytaan. Itse keittelet ne siina edessasi olevassa padassa. Liemi on taynna pelkastaan chileja, puna -ja viherpippureita. Niita on tuhansia. Sitten vaan herkuttelemaan. Sisko naureskeli, kun katseli mun syomista. Hiki valui, silmia kirveli, suu oli liekeissa ja aika-ajoin olin kuullemma punainen kuin pippuri. Jopa aamuinen vessassa kaynti oli varsin poltteleva tapahtuma. Ruokailu on sinallaan kokemus, mutta ei mikaan gourmet elamys.
Panda puistossa kavin kahdesti. Ensimmaisen kerran otin reissun hostellin kautta. Silla reissulla vietettiin aamulla kaksi tuntia puistossa ja lahdettiin pois. Paivalla pandat nukkuvat ja paikallisten mielesta siina ei ole mitaan nahtavaa. Mielestani siinakin on ihan riittavasti, jos ei ole niita ennen nahnyt. Sen lisaksi puisto on jo itsessaan niin kaunis paikka, etta siella saa helposti paivan kulumaan. Tanaan menin aamulla sinne omin avuin ja katselin pandojen touhuilua koko paivan. Niihin ei voi olla ihastumatta. Kainaloon saa kaapattua pandan noin 40 eurolla ja se raha kaytetaan heidan hyvaksi. Sisko antoi mulle eilen rahaa ja sanoi, etta osta silla itsellesi etukateen synttarilahja, pandan kanssa. Oma retki takseineen maksoi tismalleen saman verran kuin jarjestetty, mutta sai vietaa koko paivan, niinkuin halusi. Parasta oli, etta paivalla siella ei ollut juuri ketaan. Sai taysin rauhassa ihmetella. Ekalla kerralla puistossa tormasin sattumalta Marleeneen ja Johniin, joiden kanssa vietin viikon Gobilla. Uskomaton sattuma. Maailma tuntuu joskus pienelta.
Siachun oopperassa tuli myoskin kaytya. Naytos oli mahtava. Nimesta poiketen, se ei ole ooppera, vaan koostuu monesta eri osasta. Naytoksessa on akrobatiaa, komediaa, musiikkia, varjokuvia ja paljon muuta viihdyttavaa; pitkalla historialla ja ammattitaidolla esitettyna. Juuret oopperalle loytyvat 1400 luvulta.
Reissuni suurimman kysymyksen ja paatoksen eteen jouduin miettiessani: " voiko aija ottaa jalkahieronnan?". Tovin sita itselleni perusteltuani ja Himalajaa miettiessani paatin, etta voi ottaa. Toinen kerta oli jo helpompi. :0)
Perjantai iltana kello 22.26 lahden junalla kohti Guangzhouta eli Kantonia. Junamatka sinne kestaa 31 tuntia, ja taas matkustan halvimmassa luokassa (42 euroa). Matkaa kertyy 2461kilometria. Sielta pyrin jatkamaan mahdollisimman pian Hainanin provinssiin, Haikoun kaupunkiin. Matka sinne taittuu junalla ja laivalla. Saari sijaitsee Pohjois-Vietnamin itapuolella. Saarta kutsutaan Aasian Hawajiksi. Kiinan kohteet meni uusiksi Tiibetin rajojen sulkeuduttua. Hiukan harmittaa, kun tasta olisi linnuntieta matkaa enaa noin 1300 kilometria Lhasaan.
Kiinassa on boikotissa Blogspot, joten kommentteihin en pysty vastaamaan. Blokkeri toimii, joten sivuja pystyn muokkaamaan, mutta en nakemaan. Ilmeisesti myos Kiinaa koskevat tekstini olivat tarkastuksen alla, koska ne olivat kuulemma hetken aikaa olleet poissa sivuiltani. Tietyista asioista ei auta kirjoittaa...
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Chengdu, Sichuan Province, China
Junamatka Pekingista Chengduun kesti 25 tuntia ja pituutta sille kertyi 2042 kilometria. Lipun hinnaksi tuli hiukan alle 40 euroa. Pekingin juna-asemalla tuntui kuin olisi ollut kuuluisa. Ihmiset Aasiassa tuijottavat ja naureskelevat lankkareille taysin avoimesti. Olin ainoa lansimaalainen asemalla ja siita se tuijotus taisi johtua tai sitten siita, etta tallaisella hujopilla oli pienen omakotitalon kokoinen rinkka selassa. Rautatieasema Pekingissa oli varmasti suurempi kuin Helsinki -Vantaan lentoasema, mista johtui, etta jouduin useaan otteeseen kysymaan neuvoa mihin pitaisi menna.
Tallakertaa nukuin halvimmassa luokassa, joka oli avo-osasto ja sankyja oli aina kolme paallekkain. Sain tietysti sangyn katon rajasta ja oli hiukka vaikeaa taitella itsensa sinne. Se nayttikin olevan kiinalaisilla matkan kohokohta, aina kun sinne itseni vaansin. Vaunussa ei ollut kuin aasialaisia, joten keskustelu kaveria ei sille etapille loytynyt. Tosin ei ollut valiksikaan, koska olin kuumeessa koko matkan ajan. Ensimmaista kertaa koko matkallani meinasi hermot kiristya, kun makasin sangyssani ja junan keskusradiosta soi musiikki todella lujalla. Se pimputus oli valilla kuin huonosta pelista Commodore 64:n aikoihin. Viereisessa pedissa iakas mamma lauloi sen pimputuksen paalle lujaa ja epavireisesti. Lisaksi alapunkan aija "keskusteli" puhelimessa niin kovalla aanella, etta ei se olisi puhelinta edes tarvinnut. No, taisi kuitenkin kuumeella olla oma vaikutuksensa. Silla hetkella olisin halunnut olla yksin. Herasin yolla ja ihmettelin mita vaunuemanta/konnari oikein puuhaa. Han pisti matkustajien kenkia tasaiseen riviin ja edes armeijassa en ole nahnyt niin tarkkaa rivistoa. Jarjestys ennen kaikkea. Palvelu junassa oli hyvaa. Ruoka ja virvoke karryt kiersivat riittavan usein. Maisemat olivat todella kauniita, niin maaseudulla kuin vuoristossakin. Koko jalkimmaisen paivan kuljimme lapi pohjoisen Qingling vuoriston. Sichuanin provinssia kiertaa vuoristot ja sen takia vanha kiinalainen sanonta toteaakin: 蜀道难于上青天 ("Tie Sichuaniin on hankalampi kuin taivaaseen nouseminen").
Nyt majailen MixHostellissa ja taytyy sanoa, etta tama on hyvin persoonallinen ja mukava reppureissaajien paikka. Oma huone maksoi hurjat 33 euroa/ 7 yota. Kuumetta on viela, joten tama paiva ainakin kuuluu hostellissa. Viime yona herasin sellaiseen sateeseen, etta en ole ennen nahnyt. Vetta tuli ja paljon. Blogspot ei taalla vissiin toimi, joten paasin taman kirjoittamaan, mutta etusivulle en paase. Toivottavasti se kuitenkin ilmestyy nakyviin.
Tallakertaa nukuin halvimmassa luokassa, joka oli avo-osasto ja sankyja oli aina kolme paallekkain. Sain tietysti sangyn katon rajasta ja oli hiukka vaikeaa taitella itsensa sinne. Se nayttikin olevan kiinalaisilla matkan kohokohta, aina kun sinne itseni vaansin. Vaunussa ei ollut kuin aasialaisia, joten keskustelu kaveria ei sille etapille loytynyt. Tosin ei ollut valiksikaan, koska olin kuumeessa koko matkan ajan. Ensimmaista kertaa koko matkallani meinasi hermot kiristya, kun makasin sangyssani ja junan keskusradiosta soi musiikki todella lujalla. Se pimputus oli valilla kuin huonosta pelista Commodore 64:n aikoihin. Viereisessa pedissa iakas mamma lauloi sen pimputuksen paalle lujaa ja epavireisesti. Lisaksi alapunkan aija "keskusteli" puhelimessa niin kovalla aanella, etta ei se olisi puhelinta edes tarvinnut. No, taisi kuitenkin kuumeella olla oma vaikutuksensa. Silla hetkella olisin halunnut olla yksin. Herasin yolla ja ihmettelin mita vaunuemanta/konnari oikein puuhaa. Han pisti matkustajien kenkia tasaiseen riviin ja edes armeijassa en ole nahnyt niin tarkkaa rivistoa. Jarjestys ennen kaikkea. Palvelu junassa oli hyvaa. Ruoka ja virvoke karryt kiersivat riittavan usein. Maisemat olivat todella kauniita, niin maaseudulla kuin vuoristossakin. Koko jalkimmaisen paivan kuljimme lapi pohjoisen Qingling vuoriston. Sichuanin provinssia kiertaa vuoristot ja sen takia vanha kiinalainen sanonta toteaakin: 蜀道难于上青天 ("Tie Sichuaniin on hankalampi kuin taivaaseen nouseminen").
Nyt majailen MixHostellissa ja taytyy sanoa, etta tama on hyvin persoonallinen ja mukava reppureissaajien paikka. Oma huone maksoi hurjat 33 euroa/ 7 yota. Kuumetta on viela, joten tama paiva ainakin kuuluu hostellissa. Viime yona herasin sellaiseen sateeseen, etta en ole ennen nahnyt. Vetta tuli ja paljon. Blogspot ei taalla vissiin toimi, joten paasin taman kirjoittamaan, mutta etusivulle en paase. Toivottavasti se kuitenkin ilmestyy nakyviin.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Beijing, China (osa3)
Puolitoista viikkoa vierahti Pekingissa varsin nopeasti. Kaupunkia tuli nahtya vain pintapuolisesti. Nakemista riittaisi. Kielletty kaupunki oli hieman pettymys. Suuri kaupunki, valtavien muurien ja vallihautojen sisapuolella. Varikas historia ja erikoinen muutenkin, mutta en siella kovin kauan jaksanut kavella. Museo mika museo. Kaikki kujat nayttavat samalta, mutta kuitenkin nakemisen arvoinen. Rakennukset ovat kauniita lukuisine yksityiskohtineen.
Taivaallisen rauhan aukio on todellakin iso. Siellakin ihmisia riittaa. Vaistamatta tuli mieleen vuoden 1989 opiskelijoiden mielenosoitukset aukiolla, jotka paattyivat tuhansien opiskelijoiden kuolemaan Kiinan sotilaiden lopettaessa mielenosoituksen. Todellinen rauhan aukio. Nakemisen arvoinen sinansa. Siella tutustuin neljaan "taiwanilaiseen" opiskelijaan, joiden kanssa kavelin pitkan matkan. He olivat todella ystavallisia ja joukkoon kuului yksi mies ja kolme tyttoa. Arvasin melko pian, kun he tulivat juttelemaan, etta tassa on jotakin hamaraa.
Epailin, etta pian ollaan menossa tee seremoniaan, jossa maistellaan useita teelajeja ja kun et kehtaa tai ymmarra kysya hintaa, niin pian edessasi on satojen eurojen lasku. Nain kavi. Muutaman kilometrin kaveltyamme olimme jonkun sopivan teetuvan kohdalla, kun heille tuli nalka. Saatoin ne sisaan ja hymyillen ilmoitin, etta en hairitse heidan ruokailuaan ja sanoin odottavani ulkona, jotta voidaan jatkaa tutustumista. Mies juoksi peraani ja pyysi takaisin. Naytin peukkua ja lahdin kavelemaan. Perasta kuului aikamoinen metakka. Kun jain katsomaan kaikki olivat pihalla ja nalasta ei ollut tietoakaan. Kerrankin saivat maistaa omaa laakettaan ja tulivat kusetetuksi, varman tienestin toivossa.
Eilen otin ensimmaista kertaa taksin ja ajoin ostoskadulle nimeltaan The Place. Sen halusin nahda koska kaikki vaatimaton on kaunista. Katoksi ja sadesuojaksi kadulle on rakennettu vaatimattomasti LCD naytto, jonka mitat ovat 250*30 metria, ja se on sijoitettu 24 metria korkealle, eika maksanut kuin 32 miljoonaa$. Maanviljelijat ovat varmasti tyytyvaisia kun rahaa ei kayteta turhuuteen. Hesarissa olikin hyva teksti, mita tehdaan olympialaisten tahden.
Pekingista jai hyva kuva. Metrolla on helppo liikkua ja taksillakin ajoin tunnin ja maksoin alle 6 euroo, ettei sekaan paha ole. Saasteita jos olisi vahemman niin taalla olisi mukava viettaa pitempaankin. Tanaan lahden Chengduun klo. 17.00 ja olen siella huomenna klo. 18.00.
Sain lipun nopeaan junaan, joten matka kestaa vain 25 tuntia.
Taivaallisen rauhan aukio on todellakin iso. Siellakin ihmisia riittaa. Vaistamatta tuli mieleen vuoden 1989 opiskelijoiden mielenosoitukset aukiolla, jotka paattyivat tuhansien opiskelijoiden kuolemaan Kiinan sotilaiden lopettaessa mielenosoituksen. Todellinen rauhan aukio. Nakemisen arvoinen sinansa. Siella tutustuin neljaan "taiwanilaiseen" opiskelijaan, joiden kanssa kavelin pitkan matkan. He olivat todella ystavallisia ja joukkoon kuului yksi mies ja kolme tyttoa. Arvasin melko pian, kun he tulivat juttelemaan, etta tassa on jotakin hamaraa.
Epailin, etta pian ollaan menossa tee seremoniaan, jossa maistellaan useita teelajeja ja kun et kehtaa tai ymmarra kysya hintaa, niin pian edessasi on satojen eurojen lasku. Nain kavi. Muutaman kilometrin kaveltyamme olimme jonkun sopivan teetuvan kohdalla, kun heille tuli nalka. Saatoin ne sisaan ja hymyillen ilmoitin, etta en hairitse heidan ruokailuaan ja sanoin odottavani ulkona, jotta voidaan jatkaa tutustumista. Mies juoksi peraani ja pyysi takaisin. Naytin peukkua ja lahdin kavelemaan. Perasta kuului aikamoinen metakka. Kun jain katsomaan kaikki olivat pihalla ja nalasta ei ollut tietoakaan. Kerrankin saivat maistaa omaa laakettaan ja tulivat kusetetuksi, varman tienestin toivossa.
Eilen otin ensimmaista kertaa taksin ja ajoin ostoskadulle nimeltaan The Place. Sen halusin nahda koska kaikki vaatimaton on kaunista. Katoksi ja sadesuojaksi kadulle on rakennettu vaatimattomasti LCD naytto, jonka mitat ovat 250*30 metria, ja se on sijoitettu 24 metria korkealle, eika maksanut kuin 32 miljoonaa$. Maanviljelijat ovat varmasti tyytyvaisia kun rahaa ei kayteta turhuuteen. Hesarissa olikin hyva teksti, mita tehdaan olympialaisten tahden.
Pekingista jai hyva kuva. Metrolla on helppo liikkua ja taksillakin ajoin tunnin ja maksoin alle 6 euroo, ettei sekaan paha ole. Saasteita jos olisi vahemman niin taalla olisi mukava viettaa pitempaankin. Tanaan lahden Chengduun klo. 17.00 ja olen siella huomenna klo. 18.00.
Sain lipun nopeaan junaan, joten matka kestaa vain 25 tuntia.
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Beijing, China (osa2)
Kiinanmuurilla kaydessa sana "vaikuttava" sai uuden merkityksen. Olin kylla ymmartynyt, etta vaikuttavasta ja suuresta muurista on kyse, mutta se rakennettuna hyvin vaikeaan maastoon vuorille, oli jotain ihmeellista. 10 kilometria kaveltiin muuria ylos ja alas, ja se otti rehellisesti sanottuna kunnon paalle. Huomenna ajattelin kayda Kielletyssa kaupungissa ja Taivaallisen rauhan aukiolla. Ei nekaan vissiin ihan vaatimattomilta nayta.
Uusi ostoskatu on jotain ihan alytonta. Onhan se nayttava ja isolla rahalla tehty, mutta ei lammittanyt mun mielta. Tunnelmaa ei ole, koska kadut ovat mielestani liian leveat, rakennukset kohoavat korkeuksiin ja ovat pelkkaa lasia. Vanhat keskukset ovat joutuneet vasaran alle ja uutta tehdaan kovaa vauhtia. Sen sijaan positiivista on se, etta Hutongin aluetta korjataan todella perusteellisesti, vanhaa kunnioittaen. Tama on todella ihastuttava alue. Kaikessa nakyy tulevat Olympialaiset. Kaikkeen panostetaan viimeista pilkkua myoten.
Tanaan kuulin, etta Tiibet avataan vasta toukokuun alusta, joten uusiksi menivat suunnitelmat. Ostin lennon Guangzhousta eli Kantonista Kathmanduun 28.04 ja lentoliput maksoivat noin 340 euroa. Kuitenkin ensin taidan menna Chengduun pandoja katsomaan (36 tuntia junalla) ja sielta sitten Kantoniin ja Hong Kongiin (yli 30 junalla). Kuulin myos hyvia uutisia. Mount Everestin aluetta ei suljeta toukokuun alussa olympiatulen takia, joten mulla on kaikki mahdollisuudet nahda tuli Mount Everestin alueelta, koska retkikuntamme lahtee kohti Everestin perusleiria ja Island Peakia 1.5. Kathmandusta. Oleilen viela toistaiseksi taalla Pekingissa, ehka ensi viikon puoleen valiin asti. On niin paljon nahtavaa.
Uusi ostoskatu on jotain ihan alytonta. Onhan se nayttava ja isolla rahalla tehty, mutta ei lammittanyt mun mielta. Tunnelmaa ei ole, koska kadut ovat mielestani liian leveat, rakennukset kohoavat korkeuksiin ja ovat pelkkaa lasia. Vanhat keskukset ovat joutuneet vasaran alle ja uutta tehdaan kovaa vauhtia. Sen sijaan positiivista on se, etta Hutongin aluetta korjataan todella perusteellisesti, vanhaa kunnioittaen. Tama on todella ihastuttava alue. Kaikessa nakyy tulevat Olympialaiset. Kaikkeen panostetaan viimeista pilkkua myoten.
Tanaan kuulin, etta Tiibet avataan vasta toukokuun alusta, joten uusiksi menivat suunnitelmat. Ostin lennon Guangzhousta eli Kantonista Kathmanduun 28.04 ja lentoliput maksoivat noin 340 euroa. Kuitenkin ensin taidan menna Chengduun pandoja katsomaan (36 tuntia junalla) ja sielta sitten Kantoniin ja Hong Kongiin (yli 30 junalla). Kuulin myos hyvia uutisia. Mount Everestin aluetta ei suljeta toukokuun alussa olympiatulen takia, joten mulla on kaikki mahdollisuudet nahda tuli Mount Everestin alueelta, koska retkikuntamme lahtee kohti Everestin perusleiria ja Island Peakia 1.5. Kathmandusta. Oleilen viela toistaiseksi taalla Pekingissa, ehka ensi viikon puoleen valiin asti. On niin paljon nahtavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
