Siem Reap, Cambodia

Juhannus kului lauantaihin asti sairastellessa. Ensimmaista kertaa talla matkalla iski oikein kunnon vatsatauti. Valitettavasti torstain ja perjantain jouduin viettamaan sangyssa, enka paassyt orpokodille. Torstaina unohdin kuumeessa avaimen huoneeseen sisalle. Henkilokuntaan kuuluva nainen tuli vara-avaimien kanssa ovelle. Hanella oli sakillinen merkkaamattomia avaimia. Aikansa yrittaneena han ilmoitti, etta vara-avainta ei ole. Myohemmin han yritti tiirikoida ovan auki. Jossain vaiheessa joku ukko saapui paikalle ja murtautui sisaan repimalla ikkunan kiskoiltaan. Siina tuli mieleen muuan tapaus Prahasta, kun jaatiin Sipolan kanssa hotellin ulkopuolelle, saatuamme omistajalta vaaran avaimen. Silloin eivat neuvot olleet vahissa muutamien vodkien jalkeen. Nokkelina poikina keksimme helpon keinon paasta sisaan: "Kiivetaan viereisen rakennustyomaan kautta hotellin katolle. Laskeudutaan sielta meidan parvekkeelle ja murtaudutaan sisaan". Ja tuumasta toimeen... Lauantaina olo oli kohtuullinen ja iltapaivasta lahdin viidennen kerran ottamaan hieronnan Seeing Handsiin. Sen jalkeen tapasimme Anna-Marin ja Jonnan kanssa. Haimme jalleen punkkua, vuokrasimme ''laivan'' ja lahdimme joelle. Pari tuntia joella seilattuamme, palasimme rantaan ja menimme hyvaan ravintolaan syomaan kunnon juhannusillallisen.

Sunnuntaina lahdin Siem Reapin kaupunkiin katsomaan Angkorin temppeleita. Siem Reap sijaitsee luoteessa 312 kilometria Phnom Penhista. Matka taittui sujuvasti bussilla ja aikaa matka otti kuusi tuntia. Angkorin temppelit olivat alunperin syyna, minka takia valitsin Kambodzan yhdeksi matkakohteeksi. Angkor oli Khmer-valtakunnan paakaupunki 800-luvulta 1400-luvulle. Alueella on yli tuhannen temppelin rauniot, joiden tila vaihtelee epamaaraisista kivikasoista aina loistokkaaseen Angkor Watiin, joka on maailman suurin uskonnollinen rakennus. Angkorin maisemat ovat monelle tuttuja elokuvasta Tomb Raider, jota tahdittaa maailman seksikkain nainen, Angelina Jolie. Maanantai aamusta suunnistin "Tuk Tuk" kuskin kanssa Angkor Thomin temppelialueelle. Siella sijaitsee alueen yksi paanahtavyyksista Bayon temppeli. Angkor Thomin alueella aamupaivan viettetyani, siirryin muutaman pienemman temppelin kautta Tah Phromin alueelle, jonka luonto on ottanut uskomattomalla tavalla haltuunsa. Loppupaiva kului siella ihmetellessa. Tiistaina vuokrasin fillarin ja suuntasin itse Angkor Watia ihastelemaan. Siina kului mukavasti paiva. Angkorin temppelit ovat mielestani suurempi ihme kuin Colosseum tai Kiinanmuuri konsanaan. Angkor ehdottomasti suurin ja mielenkiintoisin nahtavyys, johon olen koskaan tormannyt. Seitseman kilometrin paassa sijaitseva Siem Reapin kaupunki on kaunis ja rauhallinen. Siella olisin toki voinut viettaa pitempaankin aikaa.

Tanaan torstaina palailin takaisin Phnom Penhiin. Huomenna menen orpokodille viela paivaksi. Lauantaina lahden bussilla Steung Trengin kylaan, joka sijaitsee lahella Laosin rajaa. Sielta jatkan sunnuntaina Laosin puolelle Si Phan Donin alueelle, jossa Mekongjoki on leveimmillaan. Paikka on tunnetumpi nimella 4000 Islands. Siella suuntaan Don Detin saarelle rentoutumaan. Blogin paivityksia on turha odottaa, koska saarella on tiettavasti yksi netti. Se on todella hidas ja kallis, koska se on agrekaatin varassa. Sahkoa saarelle tulee ainoastaan pari tuntia iltaisin. Ainoa tapa matkustaa on kavellen tai fillarilla. Sivistyksen pariin palailen reilun viikon paasta... Kuvia koitan lisata viimeistaan huomenna.

Phnom Penh, Cambodia (osa4)

Viikonloppuna kavin katsomassa kahta ikavaa nahtavyytta Phnom Penhin alueella. Choeung Ek eli kuolemankentat (Killing Fields) ja entinen koulu Tuol Sleng eli Security Prison 21 (S-21) pistivat ajattelemaan ihmismielen jarjettomyytta. Sekopainen hallitsija Pol Pot paatti muuttaa koulun vankilaksi vuonna 1975. Arviolta noin 17000 vankia kuulusteltiin vankilassa (S21) vuosina 1975-79. Vain muutama selvisi hengissa. Kiduttamalla uhreja tunnustuksia saatiin mihin vain. Vaikkapa Bodomjarven surmiin. Valtaosa vangeista kuljetettiin kuitenkin kuoleman kentille, jossa heidat tapettiin ja haudattiin, joko elavina tai kuolleina. Vankilan S21 kuulustelukeinojen sanotaan olleen pahempia kuin Hitlerin kayttamien keinojen keskitysleireilla. Taytyy sanoa, etta ne olivat hyvin sairaita keinoja.

Pol Potin aikakautena 1975-79, Kambodzassa kuoli kovimpien arvioiden mukaan jopa 2.8 miljoonaa ihmista. Valtaosa nalkaan ja pakkotyohon. Noin 500000 teloituksiin ja vankiloihin. Teloitusten uhrit eli papit, opettajat, poliitikot, munkit, laakarit, insinoorit ja kaikki oppineet olivat Pol Potin nakemyksen mukaan vihollisia, jotka uhkasivat hanen ihannekuvaansa taydellisesta sosialistisesta valtiosta. Siihen valtioon ei kuulunut koulutus. Pelkastaan se, etta ihminen osasi lukea tai kirjoittaa, oli uhka tulevaisuudelle. Samalla saatettiin minimoida "uhka" ja tappaa kerralla koko suku tai jopa kyla. Kaupungit lakkautettiin ja vaesto siirrettiin maaseudulle uudiskyliin eli pakkotyoleireille. Rahaa ei tarvittu. Kaikki oli yhteista. Maaseudulle Pol Pot levitti sanojensa mukaan "taydellisia sotilaita" eli maamiinoja. Kyseiset maamiinat tappavat ihmisia yha tana paivana.

Raajattomia kerjaajia riittaa kaupungissa paljon. Syy siihen loytyy lahihistoriasta. On jotenkin outoa ajatella, etta kaikki tama jarjettomyys on tapahtunut osittain oman elamani aikana. Valilla meinaa menna hermo kerjaajiin, jotka eivat aina helpolla luovuta. Silti taytyy muistaa, etta valtaosa heista on kokenut kaikki kauheudut. Kunnioitus pitaa sailyttaa ja hermoja ei saa menettaa.

Kaksi paivaa orpokodilla enaa jaljella. Jo nyt on hieman tyhja olo ajatellessani sita. Viikonloppuna vietamme jotenkin juhannusta Anna-Marin ja Jonnan kanssa. Oili ja Camilla viettivat viimeisen tyopaivansa orpokodilla tanaan. Oili oli tullut jo tammikuussa tanne. Ensi viikolla kayn Siem Reapin kaupungissa Angkor Watin temppeleita katsomassa. Sen jalkeen lahden bussilla Laosiin.

Paivityksia

Lisatty Nepalin ja Thaimaan kuvakansiot. Loytyvat vasemmasta ylanurkasta, jos on jaanyt kuvat huomaamatta.

Phnom Penh Cambodia (osa3)

Orpokodilla on vietetty kohta kaksi viikkoa. Paivat ovat kuluneet siella ja iltapaivisin olen ottanut kyydin hostellille. Olen maalannut seinia poikien kanssa, joten hieman on saatu viihtyvyytta lisaa sinne. Valtaosa paivista on kulunut kuitenkin leikkien. Poikia ja osaa tytoista "pitaa" heitella, pyoritella, vaantaa katta, pelata jalkapalloa ja vaikka mita. Vaikka olen ottanut autokatoksessa joka paiva paikkarit, niin silti paivan jalkeen sita on aivan vasynyt, kun on yrittanyt puuhastella miltei kaikkien kanssa edes vahan. Paalle kun lisataan kostea ilma ja noin 40 asteen lampotila, niin tyo ei helpolla paasta. Kaikesta huolimatta, lapset ovat niin mahtavia, etta aika kuluu nopeasti ja mukavaa on ollut. Kaksi pienta poikaa (kaksoset) adoptoitiin talla viikolla Italiaan. Hienoa ajatella heidan tulevaisuutta paremmissa oloissa.

Sunnuntaina lahdettiin rentoutumaan Anna-Marin ja Jonnan (vapaaehtoistyontekijoita) kanssa. Vuokrattiin "laiva" pariksi tunniksi, ostettiin pullo punkkua ja lahdettiin Mekong joelle. Ensi viikonloppuna pitaisi lahtea katsomaan Killing Fieldia ja S21 vankilaa. Yhtena paivana kavimme hieronnassa. Paikan nimi on Seeing Hands. Taytyy sanoa, etta en ole parempaa hierontaa kokenut kuin siella. Sokeat ihmiset osaavat sen taidon.

Viikonloppuna siirryin Okay guesthousesta pois, jossa vietin ensimmaisen viikkoni. Huoneet olivat hyvia ja sijainti joen lahettyvilla erinomainen, mutta hivenen liian kaukana orpokodista. Nyt hostellini on jarvenrannassa. Tai oikeastaan jarven ylapuolella paalujen paalla. Ei hullumpi tamakaan. Huumekauppa on talla alueella vilkasta. Koko ajan tyrkytetaan kaikkea mahdollista. Iltaisin ravintolat tayttaa kova kannabiksen savu. Sekavia lansimaalaisia riittaa. Kaikesta huolimatta, on suhtautumiseni Phnom Penhia kohtaan hieman parantunut. Ihmiset ovat ystavallisia ja kaupunki on mielenkiintoinen.

Phnom Penh, Cambodia (osa2)

Syksylla kun kerroin aidilleni matkasuunnitelmistani, han kehoitti kaymaan Kambodzassa sijaitsevassa orpokodissa, jossa tyoskentelee suomalaisia vapaaehtoisia. Mongoliassa, Ulan Batorissa orpokoti palautui mieleeni. Paastyani Pekingiin, lahetin orpokodille sahkopostia, jossa kerroin halustani paasta sinne viikoksi "toihin". Nyt on kolme paivaa kulunut ja on ollut todella mahtavaa olla siella. Olen maalannut seinia lasten kanssa ja leikkinyt heidan kanssa paljon. Lapset ovat todella vilpittomia ja hellyydenkipeita. Syliin haluavia riittaa jonoksi asti. Ensin hiukan pelotti menna sinne, koska ajattelin lapsien kohtaloita ja sita kuinka "surkea" paikka orpokoti on. Epailyt katosivat heti siisaan paastyani. Lapset juoksivat halaamaan iloisina vastaan. Vanhemmat (12+) lapset ovat kohteliaita ja hoitavat pienia lapsia hyvin.

Jotenkin tunsin Nepalin jalkeen, etta olen nahnyt jo niin paljon, etta enaa ei tarvitsisi kauheasti nahda. Maan vaihtaminen toiseen tuntui samalta, kuin kaupungin vaihtaminen toiseen. Mikaan nahtavyys ei enaa tuntunut niin ihmeelliselta. Orpokoti savaytti juuri niinkuin Joni "varoitteli'' etukateen. Lapset ja henkilokunta toivotti niin lampimasti tervetulleeksi, etta omalta osaltani kokemus muutti loppureissun suunnitelmat ja pyysin lisaaikaa orpokotiin. Se myonnettiin ja aion viettaa siella melkein kuukauden.

Orpokodin nimi on Love House. Se on "uusi'' ja siella asuu noin 70 tervetta orpoa. Se on paikallisen kansalaisjärjestön, Children of Poor Communities Development Organization:n ylläpitämä, jossa tyoskentelee paikallisten hoitajien lisaksi nelja vapaaehtoista hoitajaa Suomesta tallaketkella. Love House tekee yhteistyota Kambodzan lasten puolesta ry:n kanssa. Kyseiset nettisivut kaipaavat pienta paivittamista. Helmikuun tiedotteessa kerrotaan yhteistyon vaihtuneen Nutrition Centerista Love Houseksi korruption takia. Jos mielessa on ollut joskus ryhtya kummiksi tai halua on muuten panostaa 20 euron vuosittaisella kannatusmaksulla, tassa on hyva kohde, joka tarvitsee rahaa. Olosuhteissa on paljon parantamisen varaa. Raha kaytetaan tehokkaasti orpokotiin ja lapsiin. Vapaaehtoiset tyontekijat maksavat itse elamisensa Kambodzassa.

Phnom Penh, Cambodia

Phnom Penhissa, Kambodzan paakaupungissa ollaan taas vajaan vuoden jalkeen. Viimeksi vietin Lissun ja Timon kanssa taalla vain yhden yon. Siita kerrasta meilla kaikilla jai jotain hampaankoloon. Toisaalta ihmettelin sita, koska Phnom Penhin parhaat alueet ovat hyvin kauniita. Katuja koristavat uudet ja nayttavat temppelit ja temppelimaiset rakennukset. Mekong joen rantakatu on suoraan kuin Pariisista. Ranskalaiseen tyyliin rakennetut talot, kahvilat ja ravintolat kertovat ihan jostain muusta kuin kehitysmaasta. Tyylin tanne ovat jattaneet aikoinaan ranskalaiset kolonialistit. Kauniiden kulissien takana on kuitenkin synkka menneisyys ja koyhyys. Irroittamalla katseen rakennuksista ja siirtamalla sen kadulla kulkeviin ihmisiin, tajuaa maan todellisen tilan. Katukuvassa kaikki taistelevat rahasta ja lankkarina et saa hetken rauhaa kadulla. Vammautuneet ihmiset kerjaavat sitkeasti, eivatka helpolla luovuta. Nuorimmat myyjat ovat ialtaan noin viisivuotiaita, jotka kantavat painavia kirjalaatikoita ja tinkivat turistien kanssa. Nuorimmat seksia myyvat tytot ovat arvioni mukaan noin 13-14 vuotiaita. Yhtena iltana noin 10 vuotias poika yritti kaupata mulle ooppiumia. Viereisessa hotellissa huone maksaa enemman kuin pimeilla markkinoilla myytava pieni lapsi, jonka keskihinta on 150 dollaria.
Ei ole ihme, etta jotain jai viimeksi hampaankoloon...

Tanaan tapasin orpokodin vapaaehtoistyontekijoita. Siella tyoskentelee nelja suomalaista. Huomenna kahdeksalta he hakevat mut ja sitten menemme orpokodille, joka sijaitsee lahella keskustaa. Huomisen jalkeen olen tulevaisuuden suhteen viisaampi.