Guangzhou (Kanton), China

Kantonissa olikin ensimmaista kertaa kaksi paivaa oikeaa hermojen kiristelya. Harmaat pilvet sananmukaisesti laskeutuivat ylleni. Ensinnakin juna saapui sinne sunnuntaina 18.30. Piti saapua 14.30. Kun astuin junasta pihalle, alkoi samalla kunnon vesisade. Jonotettuani taksijonossa puoli tuntia, sain taksin litimarkana. Toki joku paikallinen yritti tarjota omasta sateenvarjosta mulle suojaa, mutta eipa siita paljon apua ollut. Olin aikaisemmin Sanyalla hotellin virkailijaa pyytanyt kirjoittamaan Kantonin hotellin "River Side" nimen paperille kiinalaisilla merkeilla. Taksin saatuani naytin paperia ja matka alkoi. Taksi pysaytti jonkun hotellin eteen joen varteen. Se ei ihan ollut se mihin mun piti paasta. Tama oli varmaankin viiden tahden hotelli. Pyorittelin paatani ja yritan saada kuskin ymmartamaan, etta pieleen meni. Hetken paasta matka jatkui. Loydettiin uusi hotelli. Sielta tultiin innokkaasti kauppaamaan huonetta, mutta olin jo varaukseni tehnyt ja tamakin oli vaara. Hetken siina kinattuani paikalle saapui kiinalainen tytto ja israelilainen mies. He yrittivat auttaa. Hetken paasta tytto keksi hotellin, mihin olin menossa. He hyppasivat kyytiin ja matka jatkui. Kolmannelle hotellille saavuttuani alkoi mustia ajatuksia pyorimaan mielessani. Tama oli jalleen vaara ja taas sellainen okyhotelli. Kavin respassa kysymassa apua. He auttoivat, selvittelivat asioita ja kirjoittivat osoitteen kuskille. Matka jatkui neljannelle hotellille, joka oli yllatys, yllatys vaara. Kiinalainen tytto ihmetteli, etta eiko mulle mikaan kelpaa. Kaikki on ollut joen varrella ja hyvia hotelleja. Yritin takoa hanen paahansa israelilaisen miehen kanssa, etta etsin hotellia, jonka nimi on River Side. Se ei silti valttamatta edes ole joen varressa. Monien vaantojen jalkeen pyysin paasta netti kahvilaan. Israelilainen tiesi yhden ja opasti kuskin sinne. Taksin maksettuani, ajattelin etta nyt sitten alkaa keskustelu avusta ja sen hinnasta kiinalaisen ja israelilaisen kanssa. Positiivinen yllatys oli se, etta he nayttivat mulle kahvilan, kertoivat vinkkeja ja lahtivat pois. Halusivat vain kuulemma auttaa ilman korvausta. Kahvilasta sain sitten osoitteen ja puhelinnumeron hotellille. Hiukan huojentuneena ajattelin, etta kohta olen hotellilla. Poistuin kahvilasta ja yritin saada taksin. Aikaisemmissa paikoissa niita oli ollut kiusaksi asti, nyt kaikki oli ajossa. Kului varmasti tunti ennenkuin taksi pysahtyi kohdalleni. Se ei ottanut kyytiin, koska olin liian marka. Jatkoin odottelua. Paikalle saapui nuori mukava nainen ja kysyi, etta tarvitsenko apua. Kerroin vain yrittavani saada taksin. Han jai kanssani seisoskelemaan ja tarjosi suojaa omasta varjostaan. Aikaa kului ja taksia ei saatu. Tytto ilmoitti, etta joutuu lahtemaan koululle, mutta jatti varjonsa mulle, vaikka koitin sita olla ottamatta. Han antoi numeronsa ja sanoi, etta laheta hanelle hotellin osoite, niin han hakee varjon sielta joskus. Vahan myohemmin sain taksin ja paasin hotellille. Kello oli silloin noin 22.30. Silloin tosin oli jo hyva mieli ihmisista, joita olin tavannut.

Maanantaina tormasin todelliseen byrokratian helvettiin, jarjettomyyteen ja turhuuteen, eli Kiinan pankkiin. Aamulla lahdin varhain vaihtamaan Kiinan valuuttaa dollareiksi, koska dollareita tarvitsisin viisumin saantiin Nepalissa. Pankista ilmoitettiin, etta passi ja kopio siita pitaa olla mukana, pelkka kopio ei riita. Rahanvaihto pisteita ei kiinassa ole. Palasin hotellille ja hain passini. Sitten otin taksin ja palasin takaisin pankkiin. Sain jonotus numeron ja mua ennen oli 72 ihmista ja pelkkaan talletukseen naytti kaikkine leimoineen kuluvan paikallisilta ainakin 15 minuuttia, joten paatin jattaa sen pankin ja lahtea syrjemmalle. Syrjemmalta loytyi pankki, jossa oli mua ennen alle 20 ihmista. Tunnin jonotettuani paasin tiskille. Siina mulle kerrottin, etta mulla pitaisi olla valtuutus, etta voisin vaihtaa noin 50 euron edesta kiinan valuuttaa dollareiksi. Aikani siina jankattua, joku henkilokunnasta vaihtoi omissa nimissaan rahat. Siihen kului aikaa yli puoli tuntia, seka paperia ja mustetta helvetisti. Kun paasin ulos pankista, niin lennon lahtoon oli aikaa nelja tuntia ja kamat oli viela hotellilla.


Sitten alkoi jalleen kerran taksi rumba. Tunnin taksia odotettuani alkoi kuumotus olemaan jo aika kova. Kolme tuntia lentoon ja olin viela keskustassa. Akkiseltaan keksin ruveta liftaamaan. Joku paikallinen pysahtyi, otti kyytiin ja heitti hotellille, kovaan hintaan tosin. Sielta sain taksin nopeammin ja respa rauhoitteli, etta kentalle ajo ei kesta kuin 15 minuuttia. Todellinen ajo aika oli 50 minuuttia ja matkaa sinne oli 40 kilometria. Jossain vaiheessa aloinkin jannittamaan riittavatko rahani. Kentalle saavuttuani taksin mittari naytti 103 juania ja taskustani sain kaavittua 105, joten tarkalle meni.


Kentalle saavuttuani aikaa oli jaljella alle kaksi tuntia. Lippua ei ollut, ainoastaan pelkka koodi, jolla saisin jo maksetun lipun. Pikkusen sekin huoletti. Matkaselvitys loytyi onneksi nopeasti, koska Kantonin kentta on selkein mita olen tahan mennessa tavannut. Siita alkoivat ongelmat selvityksen kanssa. Lippua en meinannut saada, koska mulla ei ollut Nepalin viisumia. Virkailijan mukaan kaikki Kiinasta lentavat tarvitsevat Nepalin viisumin. Pitkan keskustelun ja selvitysten jalkeen he uskoivat, etta voin ostaa viisumin Nepalin kentalta ja sain lipun. Sama toistui passin tarkastuksessa. Taas selvitettiin. Loppu sujuikin hyvin ja konetta ei tarvinnut kauan odotella.

Naiden seikkojen takia kokemukset Kantonista jaivat hyvin vahaiseksi. Shoppailijan unelma se kuitenkin on. Suuri kaupunki, jossa on vakava taksi pula. Taitaa siellakin asukkaita asua liki 10 miljoonaa.