perjantai 11. huhtikuuta 2008

Chengdu, Sichuan Province, China

Junamatka Pekingista Chengduun kesti 25 tuntia ja pituutta sille kertyi 2042 kilometria. Lipun hinnaksi tuli hiukan alle 40 euroa. Pekingin juna-asemalla tuntui kuin olisi ollut kuuluisa. Ihmiset Aasiassa tuijottavat ja naureskelevat lankkareille taysin avoimesti. Olin ainoa lansimaalainen asemalla ja siita se tuijotus taisi johtua tai sitten siita, etta tallaisella hujopilla oli pienen omakotitalon kokoinen rinkka selassa. Rautatieasema Pekingissa oli varmasti suurempi kuin Helsinki -Vantaan lentoasema, mista johtui, etta jouduin useaan otteeseen kysymaan neuvoa mihin pitaisi menna.
Tallakertaa nukuin halvimmassa luokassa, joka oli avo-osasto ja sankyja oli aina kolme paallekkain. Sain tietysti sangyn katon rajasta ja oli hiukka vaikeaa taitella itsensa sinne. Se nayttikin olevan kiinalaisilla matkan kohokohta, aina kun sinne itseni vaansin. Vaunussa ei ollut kuin aasialaisia, joten keskustelu kaveria ei sille etapille loytynyt. Tosin ei ollut valiksikaan, koska olin kuumeessa koko matkan ajan. Ensimmaista kertaa koko matkallani meinasi hermot kiristya, kun makasin sangyssani ja junan keskusradiosta soi musiikki todella lujalla. Se pimputus oli valilla kuin huonosta pelista Commodore 64:n aikoihin. Viereisessa pedissa iakas mamma lauloi sen pimputuksen paalle lujaa ja epavireisesti. Lisaksi alapunkan aija "keskusteli" puhelimessa niin kovalla aanella, etta ei se olisi puhelinta edes tarvinnut. No, taisi kuitenkin kuumeella olla oma vaikutuksensa. Silla hetkella olisin halunnut olla yksin. Herasin yolla ja ihmettelin mita vaunuemanta/konnari oikein puuhaa. Han pisti matkustajien kenkia tasaiseen riviin ja edes armeijassa en ole nahnyt niin tarkkaa rivistoa. Jarjestys ennen kaikkea. Palvelu junassa oli hyvaa. Ruoka ja virvoke karryt kiersivat riittavan usein. Maisemat olivat todella kauniita, niin maaseudulla kuin vuoristossakin. Koko jalkimmaisen paivan kuljimme lapi pohjoisen Qingling vuoriston. Sichuanin provinssia kiertaa vuoristot ja sen takia vanha kiinalainen sanonta toteaakin: 蜀道难于上青天 ("Tie Sichuaniin on hankalampi kuin taivaaseen nouseminen").

Nyt majailen MixHostellissa ja taytyy sanoa, etta tama on hyvin persoonallinen ja mukava reppureissaajien paikka. Oma huone maksoi hurjat 33 euroa/ 7 yota. Kuumetta on viela, joten tama paiva ainakin kuuluu hostellissa. Viime yona herasin sellaiseen sateeseen, etta en ole ennen nahnyt. Vetta tuli ja paljon. Blogspot ei taalla vissiin toimi, joten paasin taman kirjoittamaan, mutta etusivulle en paase. Toivottavasti se kuitenkin ilmestyy nakyviin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä blogi, jota on ilo lukea. Onnea loppu matkaan!

Unknown kirjoitti...

Moro! Täällä onneks sataa vuoroin räntää ja vettä, siis perus huhtikuun kelit. Tuli tosta juna musiikista mieleen vastaava kokemus Vietnamin rautateiltä. Lada-autoilu herättää edelleen suuria tunteita. Tässä eräänä päivänä Ladaan tuli leikkimielinen toimintahäiriö, ja se sammui Suupalle jonon keulaan. Tilanteen nähnyt vanhempi rouva oli puinut nyrkkiä ja huusi "Saatanan kommunisti, siihen on Lada hyytynyt. Malta levätä. T: Timppari

Anonyymi kirjoitti...

Heh! Mulle tuli kans heti mieleen se perkeleen joiku siinä ahtaassa junakopissa.. Ymmärrän sua niin hyvin!! Koitahan parantua, että matka voi jatkua!
t. Lissu