Matkaa Aasian reissulla tuli taitettua 140 paivaa, kahdeksan maata:
Junalla: ~15600 kilometria
Tampere-Helsinki-Pietari-Moskova-Ulan Bator-Peking-Chengdu-Kanton-Haikou,
Sanya-Kanton
Bussilla: ~6013 kilometria
Gobi, Haikou-Sanya,
Katmandu-Shitwan-Pokhara-Katmandu,
Phnom Penh-Siem Reap-Phnom Penh,
Phnom Penh-Stung Treng-Ban Nakasang(4000 islands)-Pakse-Vientiane-Vang Vieng-Luang Prabang-Vientiane-Nong Khai-Bangkok
Lentaen: ei oikeastaan kiinnosta
Kanton-Katmandu-Lukla-Katmandu-Bangkok-Phnom Penh,
Bangkok-Singapore-Soul-Helsinki
seka: veneella, laivalla, kajakilla, fillarilla, pratkalla ja jalan, tuntemattoman maaran.
Mother Russia: Kaksi kaupunkia tuli nahtya. Odotukset eivat olleet kovat, eika yllattanyt millaan tapaa. Vaikein maa matkustaa, jos ei venajan kieli luonnistu. Pietari oli kaunis ja ruoka, etenkin keitot olivat herkullisia. Venalainen keittio jai mieleeni, seka ihmisten kylmyys.
Mongolia: Paakaupunkia ei voi liikaa kehua. Tekeminenkin siella on kovin vahaista. Likaista, rumaa ja kylmaa. Gobi oli yksi reissuni kohokohtia. Kaunista omalla tavallaan. Karuja maisemia ja uskomattoman kaunis tahtitaivas. Haluaisin matkustaa kesalla ja nahda myos vuoristoalueet ja laaksot.
Kiina: Piti matkustaa nopeasti halki ja menna Tiibetiin. Odotukset eivat todellakaan olleet korkealla. Ehdottomasti positiivisin yllattaja. Oikeastaan olen tavallaan ikavoinyt koko matkan ajan Kiinaa. Jos olisi kuukausi enemman ollut aikaa, olisin jatkanut Pohjois-Laosista takaisin Kiinaan, Yunnanin provinssiin. Mystinen, kaunis, kaaoottinen ja monipuolisin. Varmasti palaan Kiinaan.
Nepal: Odotukset olivat hyvin korkealla ja sain mita halusin, jopa enemman. Kaaoottinen, varikas, erilainen, rutikoyha ja mielenkiintoinen. Vuoret, kaupungit ja ihmiset, kaikki hurmaavat. Valilla niiiiiin kaunista!
Thaimaa: Nain vain Bangkokin. Mielenkiintoinen ja edullinen metropoli, josta ei vauhtia puutu. Helppo liikkua ja ruoka oli hyvaa. Yllatti positiivisesti.
Kambodza: Reissaajilla tuntui olevan kaksi mielipidetta, joko vihaa tai rakastaa maata. Itse en pitanyt. Angkorin temppelit olivat kyllakin parhaita nahtavyyksia matkallani. Kaikesta huolimatta Kambodza antoi aarettoman paljon, kiitos orpokodin.
Laos: Vei sydammen persoonallisella olemuksellaan. Rauhallista, rauhallista ja rauhallista. Olisi pitanyt olla enemman aikaa, vahintaan kuukausi.
Singapore: Ks. edellinen teksti.
Kavijoita on ollut valtaisa maara ja se on tehnyt blogin pitamisen erityisen kannustavaksi. Kiitokset siita kuuluu kaikille lukijoille. Nyt on aika palata rakkaaseen kotimaahan ja aloittaa sopeutuminen arkeen. Hetki taytyy viela skarpata, hoitaa tarkea tehtava lauantaina ja saattaa ystavani Joni ja Kata avioliittoon toisen Bestmanin roolissa. Matka on ollut ikimuistoinen ja mahtava kokemus. Vaikuttaa varmasti asenteisiin ja arvoihin loppuelaman.
Ps. Pistan myohemmin viela kuulumisia suomesta ja videokuvaa tanne, tosin saattaa ottaa aikansa.
Pps. Jos jollain tulee kysymyksia (moni reppureissaaja on lukenut blogia), niita voi lahettaa osoitteeseen: antila.sami@gmail.com
maanantai 21. heinäkuuta 2008
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Bangkok, Thailand & Singapore
Bangkokista ei hirveasti tarinan aineksia loydy. Kaksi yota tuli vietettya Khao San Roadilla ja viimeinen yo laitakaupungilla paikassa, jonne jatin puolet tavaroistani toukokuussa, lahtiessani Kambodzaan. Torstaina "vaihdoin" maata kaydessani Bangkokin kaaoottisessa China Townissa. Sen jalkeen tuli katsastettua Khao San Roadin yoelama ja mukavaa oli. Perjantaina nain Tiilikaisen Petrin, lapsuudentuttavani pirkkalasta. Peten ja hanen tyttoystavansa kanssa kaytiin Baiyoke tornissa buffet-illallisella. Komealta naytti Bangkokin yo, 300 metrin korkeudesta. Lauantain kulutin guesthousen uima-altaalla odotellessani lentoa Singaporeen. Bangkokista jai itselleni tosi hyva kuva. Monipuolinen kaupunki ja halpaa.
Singaporeen lensin Air Asialla. Ihmettelin aikaisemmin yhtion todella halpoja hintoja, mutta niihin loytyi pikkuhiljaa selitykset. Lento maksoi 28 dollaria. Verojen ja muiden kasittelymaksujen jalkeen hinta kohosikin noin 100 dollariin. Lisaksi yhtion asettama painoraja laukuille on vain 15 kiloa. Sita noudatetaan pilkulleen, joten ylimaaraisista kiloista sain maksaa noi 40 dollaria. Tarjoilu pelasi koneessa hyvin, mutta siita sai tietysti maksaa mukavasti. Air Asia oli myos huomannut, etta kalliit huoltotoimenpiteet ovat hyva saastokohde. Lentokonetta voi korjata edullisesti, kayttamalla kotikonstia eli ilmastointiteippia, varsinkin jos kohde on niinkin vahapatoinen kuin lentokoneen siipi.
Singapore
Singaporen lentokentalla paloi pinna, odottaessani passintarkastusta. Yksi maailman rikkaimmista valtioista ei ole saanut siihen asiaan satsattua rahaa ja riittavasti ihmisia, joten jonossa kului miltei kaksi tuntia. Jokaiseen ihmiseen kului kohtuuttoman paljon aikaa. Kaiken lisaksi tullimies huomautti mulle purukumin syonnista, joka ei ole sallittua taalla. Sen jalkeen olikin jo uusien lentojen matkatavarat tulleet hihnoille, joten laukkuni oli hukattu. Jostain se lopulta loydettiin. Kaiken sahlayksen jalkeen ehdin juuri viimeiseen junaan, jolla paasin keskustaan. Siella yritin saada taksin hotellille. Kaksi kuljettajaa ei osannut ajaa, vaikka mulla oli osoite ja kartta, seka hotellini sijaitsi niinkin vaikeassa paikassa kuin paakadun varressa Rafflesin (legendaarisin hotelli Singaporessa) naapurissa. Kolmas tarppasi ja matka olikin miltei 500 metria. Kello oli tuolloin noin yksi yolla.
Sunnuntaina kavelin China Towniin ja muutenkin kappailin edestakaisin keskustaa. Illalla menin leffaan katsomaan The Dark Knightin (Batman). Oli kylla loistava leffa. Tanaan pitaisi kayda Little Indiassa ja huomenna Arab Streetilla. Huomenna illalla kayn tekemassa loistavan paatoksen reissulleni, kaymalla hotelli Rafflesissa nauttimassa alkuperaisen ja maukkaimman Singapore Slingin koko maailmassa.
Pitkasta aikaa nukuin yhteismajoituksessa eli dormissa, Gozy Corner guesthousessa. Siella oli nelja tyttoa Malesiasta. Heidan kanssa kuluikin hopotellessa aamu viiteen. Olisipa ollut muutama paiva enemman aikaa. Olisin paassyt heidan kyydilla tanaan Kuala Lumpuriin, Malesiaan.
Singapore on ollut OK kohde, mutta ei oikeastaan sen enempaa. Moderni pilvenpiirtaja kaupunki/maa. Paljon rikkaita ja vahan koyhia. Merkkiliikkeita ostoskeskukset taynna. Kalliimpaa kuin muualla Aasiassa, mutta ei kuitenkaan Suomen hinnoissa. Elektroniikka on tosi edullista. Erittain siisti kaupunki, taynna erilaisia kieltoja ja muistutuksia sakkojen suuruuksista. Esimerkiksi jos juot metrossa vaikkapa vain vetta, on sakkorangaistus 500 dollaria. Sylkaset maahan, sakko 1000 dollaria. En oikein taman reissuni jalkeen tunne kuuluvani tanne. Olisi pitanyt olla ensimmainen kohde.
Myohaan huomenna illalla lahtee lentoni Etala-Koreaan, Souliin. Sielta jatkan sitten Finnairilla Helsinkiin, jonne pitais saapua keskiviikkona kahden jalkeen. Nain sita reissu on loppumaisillaan. Taalla iski kova kotiin paasyn odotus, vaikka toisaalta... Huomenna lisaan viela sivuilleni koosteen matkasta.
Singaporeen lensin Air Asialla. Ihmettelin aikaisemmin yhtion todella halpoja hintoja, mutta niihin loytyi pikkuhiljaa selitykset. Lento maksoi 28 dollaria. Verojen ja muiden kasittelymaksujen jalkeen hinta kohosikin noin 100 dollariin. Lisaksi yhtion asettama painoraja laukuille on vain 15 kiloa. Sita noudatetaan pilkulleen, joten ylimaaraisista kiloista sain maksaa noi 40 dollaria. Tarjoilu pelasi koneessa hyvin, mutta siita sai tietysti maksaa mukavasti. Air Asia oli myos huomannut, etta kalliit huoltotoimenpiteet ovat hyva saastokohde. Lentokonetta voi korjata edullisesti, kayttamalla kotikonstia eli ilmastointiteippia, varsinkin jos kohde on niinkin vahapatoinen kuin lentokoneen siipi.
Singapore
Singaporen lentokentalla paloi pinna, odottaessani passintarkastusta. Yksi maailman rikkaimmista valtioista ei ole saanut siihen asiaan satsattua rahaa ja riittavasti ihmisia, joten jonossa kului miltei kaksi tuntia. Jokaiseen ihmiseen kului kohtuuttoman paljon aikaa. Kaiken lisaksi tullimies huomautti mulle purukumin syonnista, joka ei ole sallittua taalla. Sen jalkeen olikin jo uusien lentojen matkatavarat tulleet hihnoille, joten laukkuni oli hukattu. Jostain se lopulta loydettiin. Kaiken sahlayksen jalkeen ehdin juuri viimeiseen junaan, jolla paasin keskustaan. Siella yritin saada taksin hotellille. Kaksi kuljettajaa ei osannut ajaa, vaikka mulla oli osoite ja kartta, seka hotellini sijaitsi niinkin vaikeassa paikassa kuin paakadun varressa Rafflesin (legendaarisin hotelli Singaporessa) naapurissa. Kolmas tarppasi ja matka olikin miltei 500 metria. Kello oli tuolloin noin yksi yolla.
Sunnuntaina kavelin China Towniin ja muutenkin kappailin edestakaisin keskustaa. Illalla menin leffaan katsomaan The Dark Knightin (Batman). Oli kylla loistava leffa. Tanaan pitaisi kayda Little Indiassa ja huomenna Arab Streetilla. Huomenna illalla kayn tekemassa loistavan paatoksen reissulleni, kaymalla hotelli Rafflesissa nauttimassa alkuperaisen ja maukkaimman Singapore Slingin koko maailmassa.
Pitkasta aikaa nukuin yhteismajoituksessa eli dormissa, Gozy Corner guesthousessa. Siella oli nelja tyttoa Malesiasta. Heidan kanssa kuluikin hopotellessa aamu viiteen. Olisipa ollut muutama paiva enemman aikaa. Olisin paassyt heidan kyydilla tanaan Kuala Lumpuriin, Malesiaan.
Singapore on ollut OK kohde, mutta ei oikeastaan sen enempaa. Moderni pilvenpiirtaja kaupunki/maa. Paljon rikkaita ja vahan koyhia. Merkkiliikkeita ostoskeskukset taynna. Kalliimpaa kuin muualla Aasiassa, mutta ei kuitenkaan Suomen hinnoissa. Elektroniikka on tosi edullista. Erittain siisti kaupunki, taynna erilaisia kieltoja ja muistutuksia sakkojen suuruuksista. Esimerkiksi jos juot metrossa vaikkapa vain vetta, on sakkorangaistus 500 dollaria. Sylkaset maahan, sakko 1000 dollaria. En oikein taman reissuni jalkeen tunne kuuluvani tanne. Olisi pitanyt olla ensimmainen kohde.
Myohaan huomenna illalla lahtee lentoni Etala-Koreaan, Souliin. Sielta jatkan sitten Finnairilla Helsinkiin, jonne pitais saapua keskiviikkona kahden jalkeen. Nain sita reissu on loppumaisillaan. Taalla iski kova kotiin paasyn odotus, vaikka toisaalta... Huomenna lisaan viela sivuilleni koosteen matkasta.
torstai 17. heinäkuuta 2008
Vientiane, Laos
Vientianeen saavuin maanantaiaamuna, matkustettuani huonosti nukutun yon bussissa. Asemalta hyppasin Tuk Tukin kyytiin ja lahdin keskustaan. Samalla kyydilla tuli kolme saksalaista ja kourallinen paikallisia. Saksalaiset eivat tinkineet itselleen kyytia lentokentalle. Yksi heista menetti hermonsa, kuultuaan mita mina sovin hinnaksi. Lentoasemalla han koitti viela tinkia hinnasta. Kun se ei onnistunut, kaiken kiroamisen jalkeen han toivotti kuskille oikein huonoa paivaa. Paikalliset olivat ihmeissaan ja itseani havetti ainoana lansimaalaisena. Ihmettelin tuollaista matkailuasennetta. Kyydista han maksoi kuitenkin vain euron. "Jos jotain on sovittu, niin se on sovittu. Aasiassa toiset voittavat, toiset haviavat". Matka jatkui siita keskustaan. Pois jaadessani kuski vaati tuplahintaa ensimmaista kertaa koko matkallani. Hetken vaiteltyani maksoin kyytini, sanoin hanen olevan v...n valehtelija ja toivotin miehelle oikein huonoa paivanjatkoa. Joten se siita hyvasta matkailuasenteestani. Mahtoi paikalliset olla ihmeissaan. Vientianessa olikin suhteellisen haastavaa loytaa hotelli aamutuimaan, koska miltei kaikki olivat taynna. Onneksi sain kantoapua laukkujeni kanssa, tavatessani kaupungilla australialaisen miehen. Haneen tutustuin mennessani samalla kyydilla Luang Prabangissa vesiputouksille. Vientianessa en tehnyt oikeastaan yhtaan mitaan. Soin ja kiertelin. Kaupunki naytti kivalta ja oli hyvin Ranskalaismainen. Vientiane on tituleerattu yhdeksi maailman rennoimmista paakaupungeista ja sita se varmasti on. Meno on siella verkkaista, niinkuin koko Laosissa. Liikennetta on kasittamattoman vahan. Vientiane ei itsessaan tarjonnut mitaan uutta, joten ajattelin, etta kaksi paivaa saa riittaa siella. Tiistai-iltana lahdinkin yobussilla kohti Bangkokia. Bussin piti hakea guesthousen edesta neljalta. Se saapui hieman myohassa ja ilmestyi 18.30. Siita matka jatkuikin aamu kahdeksaan asti, jolloin saavuin Bangkokiin Khao San Roadille. Laosin ja Thaimaan rajalla tosin joutui vaihtamaan bussia.
Laos
Laos on erittain koyha ja kovia kokenut kehitysmaa. Se on kuitenkin on erittain kaunis ja vehrea. Pinta-alaltansa se on hieman Suomea pienempi. Asukkaita Laosissa on noin 6.5 miljoonaa, joten Aasialaiseksi maaksi hyvin vahan. Pohjoisessa maisemat muuttuvat vuoristoiseksi, kun etelassa maisemat ovat paaosin tasaisia riisiviljelmia. Vuoret ja laaksot suorastaan kutsuvat vaeltajia, mutta historian takia on parempi pysya tiella. Ihmiset ovat ystavallisia, mielestani ystavallisempia ja pyyteettomampia kuin naapurissa Vietnamissa tai Kambodzassa. Iloisista hymyista ei Laosissa voi valttya. Matkaaja voi tutkia kaupungeissa rauhassa paikallista kasityota ilman, etta kokee suurta pakkomyyntia. Kadentaidot ovat koyhyyden takia ihmisilla tallella. Ei ole automaattikoneita, jotka painavat liukuhihnatuotantona koristeita tai huonekaluja. Elamantyyli on rentoa ja kiiretta ei tunneta.
Mutta, kuten niin monella muullakin maalla, myos Laosilla on menneisyytensa, joka muistuttaa olemassaolostaan paivittain. Amerikan kaydessa kommunisminvastaista sotaa Vietnamia vastaan, joutui myos Laos osalliseksi siihen. USA aloitti salaisen sodan Laosia vastaan ja kutsui sita nimella "Operation Barrel Roll". USA teki Laosiin 600 000 pommituslentoa ja he kylvivat Laosiin kaikkiaan 2 miljoonaa tonnia rajahteita, joista 2/3 jai rajahtamatta. Tama siksi, etta Laosin kautta kulki tie, jota pitkin Vietkong sisseille kuljetettiin aseita ja muita tarvikkeita Etela-Vietnamiin. Lisaksi USA halusi kukistaa kommunismin myos Laosista. Tama sota jai kuitenkin Vietnamin sodan varjoon. Pohjoisessa oli kuulemani mukaan suuri luola, jossa sodan aikana asui noin 10000 ihmista, suojassa pommituksilta . Yha edelleen Laosin pinta-alasta noin puolet on miinojen ja pommien takia riskialtista aluetta. Vuosittain satoja ihmisia kuolee tai loukkaantuu rajahteiden takia. "Saastunut" maapera vaikeuttaa talouden kasvua Laosissa.
Laos
Laos on erittain koyha ja kovia kokenut kehitysmaa. Se on kuitenkin on erittain kaunis ja vehrea. Pinta-alaltansa se on hieman Suomea pienempi. Asukkaita Laosissa on noin 6.5 miljoonaa, joten Aasialaiseksi maaksi hyvin vahan. Pohjoisessa maisemat muuttuvat vuoristoiseksi, kun etelassa maisemat ovat paaosin tasaisia riisiviljelmia. Vuoret ja laaksot suorastaan kutsuvat vaeltajia, mutta historian takia on parempi pysya tiella. Ihmiset ovat ystavallisia, mielestani ystavallisempia ja pyyteettomampia kuin naapurissa Vietnamissa tai Kambodzassa. Iloisista hymyista ei Laosissa voi valttya. Matkaaja voi tutkia kaupungeissa rauhassa paikallista kasityota ilman, etta kokee suurta pakkomyyntia. Kadentaidot ovat koyhyyden takia ihmisilla tallella. Ei ole automaattikoneita, jotka painavat liukuhihnatuotantona koristeita tai huonekaluja. Elamantyyli on rentoa ja kiiretta ei tunneta.
Mutta, kuten niin monella muullakin maalla, myos Laosilla on menneisyytensa, joka muistuttaa olemassaolostaan paivittain. Amerikan kaydessa kommunisminvastaista sotaa Vietnamia vastaan, joutui myos Laos osalliseksi siihen. USA aloitti salaisen sodan Laosia vastaan ja kutsui sita nimella "Operation Barrel Roll". USA teki Laosiin 600 000 pommituslentoa ja he kylvivat Laosiin kaikkiaan 2 miljoonaa tonnia rajahteita, joista 2/3 jai rajahtamatta. Tama siksi, etta Laosin kautta kulki tie, jota pitkin Vietkong sisseille kuljetettiin aseita ja muita tarvikkeita Etela-Vietnamiin. Lisaksi USA halusi kukistaa kommunismin myos Laosista. Tama sota jai kuitenkin Vietnamin sodan varjoon. Pohjoisessa oli kuulemani mukaan suuri luola, jossa sodan aikana asui noin 10000 ihmista, suojassa pommituksilta . Yha edelleen Laosin pinta-alasta noin puolet on miinojen ja pommien takia riskialtista aluetta. Vuosittain satoja ihmisia kuolee tai loukkaantuu rajahteiden takia. "Saastunut" maapera vaikeuttaa talouden kasvua Laosissa.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Luang Prabang, Laos
"Heraan varhain aamulla, sateisen yon jalkeen. En saa nukutuksi, joten kavelen rantakadulle. Sinne missa olen jo niin monet kerrat kavellyt. Kadulla ei nay ketaan muuta. Katselen joelle, joka on kevyen usvan peittama. Takana olevat vuoret kajastuvat kauniisti usvaverhon takaa. Kauempaa joelta kuluu vanhan puuveneen moottorin aanet. Paikallinen mies tekee lahtoa kalastamaan. Nakyma on taianomainen. Ihailen kadulla olevia taloja, joista tulee mieleeni vanhat kalastajatorpat. Alaosat ovat betonia, ylaosat vanhaa puuta. Pienista ikkunoista ovat rappanat kiinni. Paikalliset nukkuvat viela. Olen aivan varma, etta jonkun oven takaa loytyisi salakapakka. Hetkenaikaa kaveltyani huomaan vanhan miehen, joka katselee ikkunastaan joelle, tupakka suussansa. Istun alas ja ihmettelen kaikkea tata. Mies huomaa minut, katselee hieman eparoiden ja sitten koittaa sanoa jotain, en ymmarra. Hetken kuluttua han katoaa ylakerran ikkunasta ja tulee pihalle luokseni, kahvikuppi kadessaan. Kahvikupin annettuaan han palaa ylos saman ikkunan luo, sytyttaa uuden savukkeen ja jatkaa katselua joelle tai jonnekin kaukaisuuteen. Itsekseni mietin, voiko paiva paremmin alkaa."
Luang Prabang on vuorien ymparoima, kaunis kaupunki Pohjois-Laosissa. UNESCO on listannut sen Kaakkois-Aasian kauneimmaksi kaupungiksi, ja on ottanut sen samalla suojelukohteekseen. Arkkitehtuuri vanhassa kaupungissa hivelee silmia. Paakatu sijaitsee pienen kavelymatkan paassa Mekong-joen rantakadulta, joka on jaanyt enimmakseen paikallisten alueeksi. Paakadun vanhat rakennukset tarjoavat ravintoloita, viinitupia, kylpyloita, taidegallerioita ja kaikkea muuta. Neonvalomainoksia ei onneksi kadulla juuri nay, ja muutenkin valaistukseen on vaikea olla kiinnittamatta huomiota, silla se on osattu tehda nayttavaksi. Paikan on loytanyt turismi, mutta se ei sinansa haittaa. Tuntuu, etta jokainen sinne tullut tietaa, mihin on saapunut. Yoelamaa sielta on turha hakea. Yomarket ilmestyy kuin tyhjasta pitkalle kadulle, joka suljetaan iltapaivisin. Silma lepaa kauniissa kasitoissa ja tietenkin myos kauniissa myyjissa, joita riittaa paljon.
Luang Prabangiin saavuin keskiviikkona. Paiva kului tutustuessa ja ihaillessa paikkaa. Torstai ja perjantai kuluivat samaan tyyliin. Hyvasta ruoasta, niin katukeittioissa kuin ravintoloissa nauttien. Torstaina katosi sahkot kaupungista. Nopeasti sadat kynttilat valaisivat paakatua ja ravintoloita. Siina vaiheessa oli pakko istahtaa alas ja tilata punaviinia. Oli sen verran hieno nakyma. Lauantaina lahdin Kouang Si:n vesiputouksia katsomaan. Hyvin kaunis paikka oli sekin. Paaputouksen jalkeen viidakossa oli pienempia putouksia ja tasoja, joille paasi uimaan. Yhdelta tasolta paasi hyppaamaan seuraavalle, noin viisi metria alaspain. Siella tuli taas kerran muistutus, etta virtaavan veden kanssa saa olla aina varuillaan. Hieman hyppyni jalkeen, eras korealainen tytto hyppasi alas. Han ei ponnistanut tarpeeksi ja tuli veden mukana putouksesta alas. Sydan pompahtikin aika tavalla, kun tytto ei noussut pintaan. Kerran muistan nahneeni hanesta vilauksen putoksen alla ja kerran putouksen takana. Hyvasta uimataidosta ja erittain hyvasta onnesta oli tallakertaa hyotya. Tytto loytyi veden alta, mutta han saasti henkensa. Lauantai iltana kavin syomassa barbeque illallisen kanadalaisen pariskunnan ja hollantilaisen miehen kanssa. Paistelimme itse ruoat ja hyvaa oli. Sunnuntaina kiipesin temppelikukkulalle katselemaan Luang Prabangia hieman eri perspektiivista. Illalla lahdinkin sitten kohti Vientianea yo bussilla, jonne saavuin maanantai aamuna 5.30. Bussimatkalla tuli hieman haikea olo katsellessa Laosin pikkukylia ja tietaen, etta nyt alkoi kotimatka ja kaikki tama on taakse jaanytta, jaljella ollessa vain Vientiane, Bangkok ja Singapore.
Luang Prabang on vuorien ymparoima, kaunis kaupunki Pohjois-Laosissa. UNESCO on listannut sen Kaakkois-Aasian kauneimmaksi kaupungiksi, ja on ottanut sen samalla suojelukohteekseen. Arkkitehtuuri vanhassa kaupungissa hivelee silmia. Paakatu sijaitsee pienen kavelymatkan paassa Mekong-joen rantakadulta, joka on jaanyt enimmakseen paikallisten alueeksi. Paakadun vanhat rakennukset tarjoavat ravintoloita, viinitupia, kylpyloita, taidegallerioita ja kaikkea muuta. Neonvalomainoksia ei onneksi kadulla juuri nay, ja muutenkin valaistukseen on vaikea olla kiinnittamatta huomiota, silla se on osattu tehda nayttavaksi. Paikan on loytanyt turismi, mutta se ei sinansa haittaa. Tuntuu, etta jokainen sinne tullut tietaa, mihin on saapunut. Yoelamaa sielta on turha hakea. Yomarket ilmestyy kuin tyhjasta pitkalle kadulle, joka suljetaan iltapaivisin. Silma lepaa kauniissa kasitoissa ja tietenkin myos kauniissa myyjissa, joita riittaa paljon.
Luang Prabangiin saavuin keskiviikkona. Paiva kului tutustuessa ja ihaillessa paikkaa. Torstai ja perjantai kuluivat samaan tyyliin. Hyvasta ruoasta, niin katukeittioissa kuin ravintoloissa nauttien. Torstaina katosi sahkot kaupungista. Nopeasti sadat kynttilat valaisivat paakatua ja ravintoloita. Siina vaiheessa oli pakko istahtaa alas ja tilata punaviinia. Oli sen verran hieno nakyma. Lauantaina lahdin Kouang Si:n vesiputouksia katsomaan. Hyvin kaunis paikka oli sekin. Paaputouksen jalkeen viidakossa oli pienempia putouksia ja tasoja, joille paasi uimaan. Yhdelta tasolta paasi hyppaamaan seuraavalle, noin viisi metria alaspain. Siella tuli taas kerran muistutus, etta virtaavan veden kanssa saa olla aina varuillaan. Hieman hyppyni jalkeen, eras korealainen tytto hyppasi alas. Han ei ponnistanut tarpeeksi ja tuli veden mukana putouksesta alas. Sydan pompahtikin aika tavalla, kun tytto ei noussut pintaan. Kerran muistan nahneeni hanesta vilauksen putoksen alla ja kerran putouksen takana. Hyvasta uimataidosta ja erittain hyvasta onnesta oli tallakertaa hyotya. Tytto loytyi veden alta, mutta han saasti henkensa. Lauantai iltana kavin syomassa barbeque illallisen kanadalaisen pariskunnan ja hollantilaisen miehen kanssa. Paistelimme itse ruoat ja hyvaa oli. Sunnuntaina kiipesin temppelikukkulalle katselemaan Luang Prabangia hieman eri perspektiivista. Illalla lahdinkin sitten kohti Vientianea yo bussilla, jonne saavuin maanantai aamuna 5.30. Bussimatkalla tuli hieman haikea olo katsellessa Laosin pikkukylia ja tietaen, etta nyt alkoi kotimatka ja kaikki tama on taakse jaanytta, jaljella ollessa vain Vientiane, Bangkok ja Singapore.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Vang Vieng, Laos
Palataanpa hieman ajassa taaksepain. Phnom Penhista siirryin bussilla pohjoiseen Stung Trengin kaupunkiin (481km) ja aikaa kului 10 tuntia. Stung Treng sijaitsee Kambodzassa lahella Laosin rajaa. Kaupunki on mielestani ruma, likainen ja pimea. Jokainen kulutettu tunti siella, oli minulle liikaa. Aamulla lahdin minibussilla Laosin rajalle, josta otin uuden minibussin Nakasangin kylaan. Sielta jatkoin veneella Don Detin saarelle. Koko matka Phnom Penhista Don Detille kustansi 17 dollaria. Lisaksi rajalla jouduin maksamaan korruptiomaksuja tulliviranomaisille. Kambodzan puolella 1$ ja Laosin puolella 2$. Kysyin piruuttani kuittia ja sain osakseni vain naurua. Viikon jalkeen tilasin bussilipun Nakasangista Pakseen. Mr. Loyn (lippujen myyja) piti tulla hakemaan sovitusta paikasta veneella, mutta han ei paikalle ilmaantunut. Muuan paikallinen mies heitti veneellaan rantaan ja jarjesti mut Mini Vanin kyytiin, jolla paasin Paksen kaupunkiin iloisten munkkien kera. Paikallinen sanoi ottavansa rahat Mr. Loylta, joten hanen apu ei maksanut mitaan. Vaihtuipa minulla hitaampi matka paikallisbussista Mini Vaniin ja ilman lisakuluja. Nakasangista Pakseen kilometreja kertyi 140 ja aikaa se vei 2 tuntia. Paiva kului Paksessa, joka ei nayttanyt ollenkaan hullummalta kaupungilta. Tosin oli lauantai ja miltei kaikki kaupat kiinni, joten sinansa tekemista siella ei ollut. Siella varasin illaksi bussikyydin Laosin paakaupunkiin Vientianeen. Mielessani oli ottaa makuubussi, mutta myyja katseli minua hetken ja tuumasi sankyjen olevan liian lyhyita mulle ja suositteli halvempaa VIP-bussia (17$), jossa oli vain istumapaikkoja. Bussimatka huolestutti hieman etukateen, koska yhteenkaan bussiin en ole mahtunut istumaan normaali penkeille Kiinan jalkeen. Olen joutunut ottamaan aina takapenkkipaikan ja keskelta, jolloin olen saanut kinttuni mahtumaan kaytavalle. Lisaksi busseista on jarjestaen iskunvaimentimet olleet lopussa, joten matkustaminen on ollut yleensa aika lennokasta. "Musiikkia" on soitettu kahden markan kaiuttimista todella lujaa ja ne ovat sarkeneet pahasti. Nepalissa sain lisaksi kuunnella kukon kiekumista, silla edessani istuvalla naisella oli kukko kassissansa. Siella eras paikallinen "Shamaani" toi lampaansa bussiin, joten metelin lisaksi hajukin oli melkoinen. Yllatys oli iloinen, kun Tuk Tuk kuski heitti mut Paksessa asemalle. Edessani oli komein kaksikerrosbussi, mita olen koskaan nahnyt. Jalkatilat valtavat, illalinen juomineen, kosteuspyyhkeita ja peitto. Silla kelpasi matkustaa 685 kilometria, lapi yon (20.00-6.30).
Vientianessa piti viettaa pari paivaa. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun Tuk Tuk kuski ajoi ensin toiselle bussiasemalle, josta oli juuri lahdossa bussi Vang Viengiin. Paatin ottaa sen ja jatkaa matkaa. Silla matkalla oli taas oikeaa tunnelmaa, kun bussista puuttui muutama ikkuna, seinissa oli ruosteen syomia reikia ja muutenkin se oli aika rajun nakoinen. Matkaa Vang Viengiin kertyi 160 kilometria ja aikaa kului nelja tuntia. Reilussa vuorokaudessa matkustin noin 985 kilometria Don Detilta Vang Viengiin.
VANG VIENG
Vang Viengiin saavuin sunnuntaina noin kello 11.00. Olin kuullut, etta siella on paljon lansimaalaisia nuoria, mutta en koskaan kuvitellut, etta niin paljon. Meininki tuntui vauhdikkaalta ja ensin ajattelin, etta haluan jatkaa matkaani eteenpain. Maisemia silmaillessani ajattelin kuitenkin ottaa positiivisen asenteen. Vang Vieng sijaitsee todella kauniilla paikalla Nam Son joen varressa. Joen varrelta kohoavat korkeat, vehreat ja seinamiltaan hyvin jyrkat (Limestone) vuoret. Kyla itsessaan tarjoaa ainoastaan ravintoloita ja majoituksia. Melkein joka ravintolassa pyorii televisiossa Frendit-sarja ja porukka tuijottaa niita paivat pitkat. Toiset selvana, toiset vahemman selvana. Valilla ihmettelinkin amerikkalaisia, jotka tulevat toiselta puolelta maapalloa ja syovat koko viikon taikasienipiirakoita tai juovat Happy pirteloita ja katsovat Frendeja sekaisena. Laosilla olisi niin paljon muutakin annettavaa. Vang Vieng tunnetaan Tubingista eli kuorma-auton sisarenkaalla jokea pitkin laskemisesta. Matkanvarrella (noin 4 km) on rannoissa lukuisia terasseja. Musiikki soi ja porukka bilettaa. Lisaksi rannoille on rakennettu telineita, joista voi heilauttaa itsensa liaanilla jokeen. Hurjimmat koydet heilauttavat jopa 12 metrin korkeuteen ja sielta majahdetaan jokeen miten sattuu. Tuntuu hurjalta ja valilla hiukan kipealta.
Maanantaiksi ostin 20 kilometrin kajakkivaelluksen halki 12 kosken. Kajakit olivat kaksipaikkaisia kaikilla muilla, paitsi minulla. Matkan varrella poikettiin luolassa, joka sai ainakin mut hieman ahdistumaan. Sinne mentiin sisarenkaan kanssa hyvin matalasta aukosta. Itse en mahtunut renkaan kanssa, vaan jouduin uimaan sinne ja vetamaan renkaan perassani. Sitten kiipesin renkaan paalle ja matka alkoi otsalampun kanssa kohti vuoren uumenia. Alkumatkan paasi kiskomaan itseaan koydella eteenpain. Myohemmin kun koysi loppui, matka jatkui ottamalla katosta sormilla kiinni (siella luolan korkeus vedenpinnasta noin 60 senttia) ja vetamalla itseaan aina pidemmalle. Virta oli voimakas ja paikka totaalisen pimea. Uimista ei sadekaudella eli nyt, vedenvirtauksen takia suositeltu, eika tullut pieneen mieleenikaan sita siella kokeilla. Valilla mielessa kavikin, etta mitahan tuolla vedessa mahtaa olla. Helpotus oli suuri sielta pois paastyani. Luolan jalkeen soimme herkullisia vartaita ja sitten jatkoimme melomista. Kaksi korealaista vanhempaa miesta tuli kajakkinsa kanssa roiskimaan vetta paalleni, enka yksin voinut tehda muuta kuin kaataa heidan kajakkinsa. Myohemmin he paasivat napayttamaan mua, kiilatessa mut vaaralle suistolle, jossa meikalaista joki vei ja lujaa. Kajakki ja mela edella, mina perassa. Kajakkiin takaisin paastyani meloin heidat kiinni ja juuri ennen koskea kaansin heidan kajakin sivuttain. Kuului kova huuto ja pian he rapikoivat koskessa. Taman jalkeen kaikki alkoivat sotimaan keskenaan ja matka jatkui todella hauskasti ja hulvattomasti. Reitin lopussa eli tubing alueella pysahdyttiin nauttimaan virvokkeita ja hypittiin liaanilla jokeen. Hypyt ottivat kiitettavasti mahanpohjasta. Muutaman kerran vastavirtaan majahdettyani lopetin hyppimisen. Sen verran iho meni herkaksi.
Tiistaina menin paivaksi tuubailemaan. Rannoilla pelattiin lenttista ja ihmiskeilausta renkailla, tietenkin kaatosateessa. Vang Vieng on siita hyva paikka, etta ilmalla ei ole mitaan valia. Joella ollessa saattoi olla jopa hauskempaa kaatosateessa kuin auringon paisteessa. Illan suussa palaillin kylalle pain, kun renkaani ajautui keskella jokea olevan puutornin rakenteisiin. Virta oli voimakas ja rengas pyorahti metrin verran veden alle ja jai sinne kiinni. Itse paasin kiipeamaan rakenteita ylos, maistettuani ensin kunnolla Nam Son-joen vetta. Samassa rytakassa repesi vedenkestava kelluva pussi ja valokuvakamera, uudet sandaalit, paita ja rahaa huuhtoutui jokeen. Renkaan sain potkittua irti ja paasin silla reitin loppuun. Sen jalkeen oli mieli aikatavalla maassa. Onneksi nain yhden ranskalaisen miehen ja kolme korealaista tyttoa, joiden kanssa vietin illan. Tyttoihin tutustuin kanoottivaelluksella. Mieliala koheni heidan kanssaan.
Vang Viengissa vanhakin nuortuu, tai oikestaan Nam Son-joella. Alkujahmeyden jalkeen voin myontaa, etta siella oli todella hauskaa viettaa pari paivaa. Itse en kuitenkaan enempaa sita hullunmyllya jaksaisi. Paikka olisi pitanyt loytaa parikymppisena. Hyva kokemus, lukuunottamatta tuubailun loppua. "Kohtalokkaan" paikan olisi voinut valttaa ennakoimalla aikaisemmin. Liian lahella ei enaa rapikoinnit auttanut.
Eilen tulin Luang Prabangiin. Mieli vireana olen tutustunut kaupunkiin. Tama on hyvin kaunis kaupunki. Laosista saan kaikkialta kuvia missa olen liikkunut, koska joka puolella olen tutustunut ihmisiin ja vaihtanut osoitetietoja. Materiaali on materiaalia ja vahalla olen paassyt miettiessani koko reissua. (Laskuvirhepaholainen tapahtui aiemmin, kun sanoin netin olevan taalla kallis. Ei se ole. Vang Viengissa oli kohtuuttoman kallis.) Vientianesta kirjoitan Luang Prabangin osuuden.
Vientianessa piti viettaa pari paivaa. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun Tuk Tuk kuski ajoi ensin toiselle bussiasemalle, josta oli juuri lahdossa bussi Vang Viengiin. Paatin ottaa sen ja jatkaa matkaa. Silla matkalla oli taas oikeaa tunnelmaa, kun bussista puuttui muutama ikkuna, seinissa oli ruosteen syomia reikia ja muutenkin se oli aika rajun nakoinen. Matkaa Vang Viengiin kertyi 160 kilometria ja aikaa kului nelja tuntia. Reilussa vuorokaudessa matkustin noin 985 kilometria Don Detilta Vang Viengiin.
VANG VIENG
Vang Viengiin saavuin sunnuntaina noin kello 11.00. Olin kuullut, etta siella on paljon lansimaalaisia nuoria, mutta en koskaan kuvitellut, etta niin paljon. Meininki tuntui vauhdikkaalta ja ensin ajattelin, etta haluan jatkaa matkaani eteenpain. Maisemia silmaillessani ajattelin kuitenkin ottaa positiivisen asenteen. Vang Vieng sijaitsee todella kauniilla paikalla Nam Son joen varressa. Joen varrelta kohoavat korkeat, vehreat ja seinamiltaan hyvin jyrkat (Limestone) vuoret. Kyla itsessaan tarjoaa ainoastaan ravintoloita ja majoituksia. Melkein joka ravintolassa pyorii televisiossa Frendit-sarja ja porukka tuijottaa niita paivat pitkat. Toiset selvana, toiset vahemman selvana. Valilla ihmettelinkin amerikkalaisia, jotka tulevat toiselta puolelta maapalloa ja syovat koko viikon taikasienipiirakoita tai juovat Happy pirteloita ja katsovat Frendeja sekaisena. Laosilla olisi niin paljon muutakin annettavaa. Vang Vieng tunnetaan Tubingista eli kuorma-auton sisarenkaalla jokea pitkin laskemisesta. Matkanvarrella (noin 4 km) on rannoissa lukuisia terasseja. Musiikki soi ja porukka bilettaa. Lisaksi rannoille on rakennettu telineita, joista voi heilauttaa itsensa liaanilla jokeen. Hurjimmat koydet heilauttavat jopa 12 metrin korkeuteen ja sielta majahdetaan jokeen miten sattuu. Tuntuu hurjalta ja valilla hiukan kipealta.
Maanantaiksi ostin 20 kilometrin kajakkivaelluksen halki 12 kosken. Kajakit olivat kaksipaikkaisia kaikilla muilla, paitsi minulla. Matkan varrella poikettiin luolassa, joka sai ainakin mut hieman ahdistumaan. Sinne mentiin sisarenkaan kanssa hyvin matalasta aukosta. Itse en mahtunut renkaan kanssa, vaan jouduin uimaan sinne ja vetamaan renkaan perassani. Sitten kiipesin renkaan paalle ja matka alkoi otsalampun kanssa kohti vuoren uumenia. Alkumatkan paasi kiskomaan itseaan koydella eteenpain. Myohemmin kun koysi loppui, matka jatkui ottamalla katosta sormilla kiinni (siella luolan korkeus vedenpinnasta noin 60 senttia) ja vetamalla itseaan aina pidemmalle. Virta oli voimakas ja paikka totaalisen pimea. Uimista ei sadekaudella eli nyt, vedenvirtauksen takia suositeltu, eika tullut pieneen mieleenikaan sita siella kokeilla. Valilla mielessa kavikin, etta mitahan tuolla vedessa mahtaa olla. Helpotus oli suuri sielta pois paastyani. Luolan jalkeen soimme herkullisia vartaita ja sitten jatkoimme melomista. Kaksi korealaista vanhempaa miesta tuli kajakkinsa kanssa roiskimaan vetta paalleni, enka yksin voinut tehda muuta kuin kaataa heidan kajakkinsa. Myohemmin he paasivat napayttamaan mua, kiilatessa mut vaaralle suistolle, jossa meikalaista joki vei ja lujaa. Kajakki ja mela edella, mina perassa. Kajakkiin takaisin paastyani meloin heidat kiinni ja juuri ennen koskea kaansin heidan kajakin sivuttain. Kuului kova huuto ja pian he rapikoivat koskessa. Taman jalkeen kaikki alkoivat sotimaan keskenaan ja matka jatkui todella hauskasti ja hulvattomasti. Reitin lopussa eli tubing alueella pysahdyttiin nauttimaan virvokkeita ja hypittiin liaanilla jokeen. Hypyt ottivat kiitettavasti mahanpohjasta. Muutaman kerran vastavirtaan majahdettyani lopetin hyppimisen. Sen verran iho meni herkaksi.
Tiistaina menin paivaksi tuubailemaan. Rannoilla pelattiin lenttista ja ihmiskeilausta renkailla, tietenkin kaatosateessa. Vang Vieng on siita hyva paikka, etta ilmalla ei ole mitaan valia. Joella ollessa saattoi olla jopa hauskempaa kaatosateessa kuin auringon paisteessa. Illan suussa palaillin kylalle pain, kun renkaani ajautui keskella jokea olevan puutornin rakenteisiin. Virta oli voimakas ja rengas pyorahti metrin verran veden alle ja jai sinne kiinni. Itse paasin kiipeamaan rakenteita ylos, maistettuani ensin kunnolla Nam Son-joen vetta. Samassa rytakassa repesi vedenkestava kelluva pussi ja valokuvakamera, uudet sandaalit, paita ja rahaa huuhtoutui jokeen. Renkaan sain potkittua irti ja paasin silla reitin loppuun. Sen jalkeen oli mieli aikatavalla maassa. Onneksi nain yhden ranskalaisen miehen ja kolme korealaista tyttoa, joiden kanssa vietin illan. Tyttoihin tutustuin kanoottivaelluksella. Mieliala koheni heidan kanssaan.
Vang Viengissa vanhakin nuortuu, tai oikestaan Nam Son-joella. Alkujahmeyden jalkeen voin myontaa, etta siella oli todella hauskaa viettaa pari paivaa. Itse en kuitenkaan enempaa sita hullunmyllya jaksaisi. Paikka olisi pitanyt loytaa parikymppisena. Hyva kokemus, lukuunottamatta tuubailun loppua. "Kohtalokkaan" paikan olisi voinut valttaa ennakoimalla aikaisemmin. Liian lahella ei enaa rapikoinnit auttanut.
Eilen tulin Luang Prabangiin. Mieli vireana olen tutustunut kaupunkiin. Tama on hyvin kaunis kaupunki. Laosista saan kaikkialta kuvia missa olen liikkunut, koska joka puolella olen tutustunut ihmisiin ja vaihtanut osoitetietoja. Materiaali on materiaalia ja vahalla olen paassyt miettiessani koko reissua. (Laskuvirhepaholainen tapahtui aiemmin, kun sanoin netin olevan taalla kallis. Ei se ole. Vang Viengissa oli kohtuuttoman kallis.) Vientianesta kirjoitan Luang Prabangin osuuden.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Si Phan Don, Don Det, Laos
Viikko vierahti mukavasti Don Detin saarella Si Phan Donin saarialueella. Se sijaitsee Kambodzan ja Laosin rajalla. Silla kohtaa Mekongjoki on yli kymmenen kilometria levea. Don Detia voi hyvin kutsua erilaiseksi paratiisiksi. Saari ei ole kovin iso ja se on kaytannossa trooppista maanviljelyaluetta kokonaan. Saaren ympari kulkevalla ''highwaylla'' kuljetaan paaosin jalan. Omatoimimatkailijat elavat paikallisten kanssa vaatimattomasti, mutta hyvassa sopusoinnussa. Kissat, kanat, kukot, lehmat, vesipuhvelit, ankat, koirat, siat ja muut elaimet sekoittuvat ihmisten joukkoon juostessaan vapaana saarella. Asukkaita saarella ei montaa sataa ole. Pohjois osassa saarta on pieni ja vaatimaton ''keskusta''. Silla alueella sahkoa on saatavissa nelja tuntia iltaisin. Alueella jossa itse asustelin, sahkoa ei ollut saatavissa. Illalla kahdeksan jalkeen oli sakkipimeaa ja ilman lamppua ei pystynyt kulkemaan. Oma bungalow Mekongjoen paalla maksoi 1.20$/yo. Pesutilat olivat paikallisen perheen kotipihalla ja suihkuun vesi pumpattiin suoraan joesta. Ravintoloita riitti mukavasti. Melkein kaikilla perheilla oli jonkinlainen terassi, jossa ruokaa myytiin. Palvelu oli verkkaista ja kenellakaan ei ollut kiire mihinkaan. Joskus joutui herattamaan paikallisen riippumatosta, kun halusi ostaa juotavaa. Ravintoloissa oli mukavaa heittaytya riippumattoon nukkumaan ruoan jalkeen.
Sunnuntaina ja maanantaina tutustuin saareen itsekseni fillarin kanssa. Molemmilla kerroilla paasin etelaiseen paahan, kun renkaat tyhjenivat. Sielta jouduin taluttamaan pyoraa noin viisi kilometria takaisin. Maanantaina pyoraretkella tapasin Miken (California), jonka kanssa tapasimme Chitwan luonnonpuistossa Nepalissa. Illalla tapasin Markuksen, johon tutustuin Chengdussa ollessani tai itseasiassa tormasimme ensimmaisen kerran Ulan-Batorissa irkkubaarissa. Myohemmin han oli kuullut, etta olin suomesta. Silla hetkella maailma tuntui pienelta. Tiistai iltana tormasin kahteen suomalaiseen mieheen, kun olin kavelemassa saaren ''sunset'' puolelle kuvaamaan auringonlaskua. Heidan kanssa sita tulikin vietettya suuri osa loppuajasta. Keskiviikkona vuokrattiin vene ja lahdettiin katsomaan auringonlaskua. Samalla poikettiin pienelle asumattomalle saarekkeelle, josta paasi mukavasti uimaan. Ennen uimista varmistimme paikalliselta kuskiltamme, ettei vedessa ole kaarmeita, koska rantahietikolla nakyi jaljet. Mies vakuutteli ettei ole. Mielessa kavi myos kaikki parasiitit, joita joessa elelee. Toisaalta olinhan ottanut suihkun monta kertaa samalla vedella, joten jokeen tuli hypattya. Eikohan Suomesta laakkeita loydy, jos jokin ihon lapi luikerteli. Hieman saarekkeelta lahdon jalkeen, naimme joessa uivan kaarmeen. Asiasta tuli mainittua paikalliselle. Torstaina vuokrasimme fillarit ja poljimme naapurisaarelle Don Khonille, jonne paasi siltaa pitkin. Kyseinen saari oli suurempi kuin Don Det ja polut halkoivat uskomattomia viidakko maisemia. Siellakin tietysti pamahti rengas fillarista ja taas jouduin taluttamaan sen takaisin. Perjantaina kavelin itsekseni Don Khonin ja Don Detin valimaastossa sijaitseville vesiputouksille, joita paasi ihastelemaan Dhon Khonin puolelta.
Saarella olisin viettanyt mieluusti useamman viikon. Rento ja laiska meno tuntui hektisen Kambodzan jalkeen taivaalliselta. Huomasin kavelevani ja liikkuvani normaalia hitaammin saarella. Huolia tai murheita siella ei ollut. Yot olivat ainoa ikava asia. 34 asteen huonelampotila ilman tuuletinta (ei sahkoa) ei antanut kunnon younia. Lisaksi pihalleni loikki joka yo arsyttava kukko, joka oli paattanyt, etta jos ei hanta vasyta, ei vasyta ketaan muutakaan. Aina noin kolmen aikaan alkoi armoton kiekuminen. Metelin sai loppumaan nousemalla sangysta ja hatyyttamalla kukon pois.
Tanaan (lauantai) saavuin Paksen kaupunkiin. Illalla lahden yobussilla kohti paakaupunkia Vientianea. Siella olisi tarkoitus olla yksi yo. Sielta jatkan bussilla Vang Viengiin ja sielta tiistaina pohjoiseen Luang Prabangin kaupunkiin. Siella viivyn ehkapa lauantaihin. Paivityksia Luang Prabangista.
Sunnuntaina ja maanantaina tutustuin saareen itsekseni fillarin kanssa. Molemmilla kerroilla paasin etelaiseen paahan, kun renkaat tyhjenivat. Sielta jouduin taluttamaan pyoraa noin viisi kilometria takaisin. Maanantaina pyoraretkella tapasin Miken (California), jonka kanssa tapasimme Chitwan luonnonpuistossa Nepalissa. Illalla tapasin Markuksen, johon tutustuin Chengdussa ollessani tai itseasiassa tormasimme ensimmaisen kerran Ulan-Batorissa irkkubaarissa. Myohemmin han oli kuullut, etta olin suomesta. Silla hetkella maailma tuntui pienelta. Tiistai iltana tormasin kahteen suomalaiseen mieheen, kun olin kavelemassa saaren ''sunset'' puolelle kuvaamaan auringonlaskua. Heidan kanssa sita tulikin vietettya suuri osa loppuajasta. Keskiviikkona vuokrattiin vene ja lahdettiin katsomaan auringonlaskua. Samalla poikettiin pienelle asumattomalle saarekkeelle, josta paasi mukavasti uimaan. Ennen uimista varmistimme paikalliselta kuskiltamme, ettei vedessa ole kaarmeita, koska rantahietikolla nakyi jaljet. Mies vakuutteli ettei ole. Mielessa kavi myos kaikki parasiitit, joita joessa elelee. Toisaalta olinhan ottanut suihkun monta kertaa samalla vedella, joten jokeen tuli hypattya. Eikohan Suomesta laakkeita loydy, jos jokin ihon lapi luikerteli. Hieman saarekkeelta lahdon jalkeen, naimme joessa uivan kaarmeen. Asiasta tuli mainittua paikalliselle. Torstaina vuokrasimme fillarit ja poljimme naapurisaarelle Don Khonille, jonne paasi siltaa pitkin. Kyseinen saari oli suurempi kuin Don Det ja polut halkoivat uskomattomia viidakko maisemia. Siellakin tietysti pamahti rengas fillarista ja taas jouduin taluttamaan sen takaisin. Perjantaina kavelin itsekseni Don Khonin ja Don Detin valimaastossa sijaitseville vesiputouksille, joita paasi ihastelemaan Dhon Khonin puolelta.
Saarella olisin viettanyt mieluusti useamman viikon. Rento ja laiska meno tuntui hektisen Kambodzan jalkeen taivaalliselta. Huomasin kavelevani ja liikkuvani normaalia hitaammin saarella. Huolia tai murheita siella ei ollut. Yot olivat ainoa ikava asia. 34 asteen huonelampotila ilman tuuletinta (ei sahkoa) ei antanut kunnon younia. Lisaksi pihalleni loikki joka yo arsyttava kukko, joka oli paattanyt, etta jos ei hanta vasyta, ei vasyta ketaan muutakaan. Aina noin kolmen aikaan alkoi armoton kiekuminen. Metelin sai loppumaan nousemalla sangysta ja hatyyttamalla kukon pois.
Tanaan (lauantai) saavuin Paksen kaupunkiin. Illalla lahden yobussilla kohti paakaupunkia Vientianea. Siella olisi tarkoitus olla yksi yo. Sielta jatkan bussilla Vang Viengiin ja sielta tiistaina pohjoiseen Luang Prabangin kaupunkiin. Siella viivyn ehkapa lauantaihin. Paivityksia Luang Prabangista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
