Ulan Bator, Mongolia

Eilen Janne kysyi mielipidettani Ulan Batorista sopivaan aikaan. Vastaus ei ollut kovin mairitteleva. Odotimme paasevamme tien yli turvallisesti, jaatavan tuulen piiskatessa meita, puhaltaen samalla aavikon hiekkaa suut ja silmat tayteen. Autojen toottailylta ei kuullut edes omia ajatuksia. Viereisesta viemariaukosta pujahti pieni poika lammittelemaan katujen alle, sinne missa hanen kotinsa on, satojen muiden orpojen tavoin...

Myohemmin lahdimme kampille lammittelemaan ja ajattelimme menna illemmalla syomaan, kun kerran Jannen viimeinen ilta taalla oli. Kuinka ollakkaan, kaupunki pimeni ja haaveeksi jai ruokailut. Ravintolat ja kaupat sulkivat ovensa. Kun ei ole sahkoa, niin sita ei ole. Illalla sita sitten taskulampun valossa oli tarvittavat asiat hoidettava...
No, eipa tuo sahkottomyys tai pieni nalka sita mielipahaa tehnyt. Kylla se tulee tuosta maanalaisesta yhdyskunnasta, joka taalla elaa. Kaukolampoputket antavat suojan pahimmalta kylmyydelta, joten se on ainoa paikka jossa pystyy selviytymaan. Silti itsestani jotenkin tuntuu kaikista pahimmalta paikalta elama pienissa, likaisissa ja pimeissa viemareissa, rottien kera. Katso siina vieresta, kun alle kymmenen vuotiaita tyttoja ja poikia niihin laskeutuu... Tarkkana saakin keskustassa olla, koska miltei kaikista aukoista puuttuu kannet ja pudotus on osassa melkoinen.

Tanaan aamulla lahdin avoimin mielin pitkalle kavelylle. Kiersin keskustan, joka on yllattavan pieni miljoonakaupungiksi. Kavin laitakaupungilla luostari alueella. En tieda olisiko sinne saanut menna. Olin ainoa lansimaalainen ja ainoa joka siella valokuvasi. Muilla tuntui olevan laheisia siella munkkeina. Katseita kylla kerasin, mutta ne eivat olleet pahoja sellaisia. Oikein rauhallinen ja mukava paikka se oli.

Ulan Bator on sekoitus lansimaita, itaa ja neuvostovallan aikaisia betoni kolosseja. Kaupunki on vastakohtia taynna. Liikenne on kaaottista. Bussit nayttavat juuri ja juuri pysyvan kasassa, kun liikenteessa on muuten alyttoman paljon okyrikkaiden huippumaastureita. Sivu ja takapihat toimivat kaatopaikkoina, jotka sytytetaan valilla tuleen, tietysti tarkan dyykkauksen jalkeen. Hulppeita rakennuksia on tekeilla paljon. Muutamia on jo valmiina ja nayttavat olevan pankkeja miltei kaikki. Kaikki vanha on hieman rahjaista. Useat ostoskeskukset, baarit ja ravintolat ovat sisalta kuin Suomessa, ellei jopa parempia. Ihmiset on kuin venalaiset. Yrittaa etuilla joka paikassa. Palvelu pelaa nopeasti ja hyvin. Englannilla parjaa. Hintataso on kohdillaan. Syot ja juot hyvin kympilla. Laitakaupunki eli teollisuusalue on oma lukunsa. Riitti todellakin, etta sen naki vain junasta.
Ei musta ole Ulan Batorin ystavaa tullut, mutta mielenkiintoinen kohde tama sinansa on. Herattaa varmasti ajatuksia. Kannattaa muutama paiva viettaa, jos ohi menee. Sen sijaan kukkulat ja laaksot ennen kaupunkia, seka Gobin aavikko olisi nakemisenarvoisia etenkin kesalla. Voisin hyvinkin kuvitella viettavani pari viikkoa siella.