sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Trans Siberian/Mongolian Route

Täälla sita ollaan Mongoliassa työkaverin Jannen kämpillä. Junamatka Moskovasta tänne kesti viisi yötä ja neljä päivää (6266km). Silti matka kului todella nopeasti 2. luokassa. Junassa oli onneksi väljää, eikä "hytissäni" ollut kuin yksi mies lisäkseni. Sen kanssa ei hirveästi tullut juteltua kun oli kotoisin Moldovasta ja puhui vaan venäjää. Vodkaa se joi perkuleesti ja välillä jouduin kohteliaisuus syistä ottamaan muutaman huikan. Vaunuun oli pakattu muutenkin kansainvälinen porukka. Pari Espanjasta, Ruotsista viisi, Norjasta yksi, Hollannista yksi, Englannista kaksi, Venäjältä kaksi, sekä itseni lisäksi Suomesta yksi. Muissa vaunuissa oli muutama englantilainen. Porukka oli tosi mahtava ja iltaisin kokoonnuttiin hytille juomaan "Suomalaista teetä", joka koostui vodkasta, teestä, spritestä ja kuumasta vedestä. Harri (toinen suomalainen) vietti 50 vuotis synttäreitä perjantaina ja saatiin kunnon pippalot aikaiseksi. Laulua ja tanssia riitti pitkälle yöhön. Yhtenä iltana saatiin hiukan jännitystä, kun Lars oli kioskilla asioimassa. Toinen juna tuli asemalle ja blokkasi pääsyn junaan. Meidän juna nytkähti liikkeelle ja Lars jäi laiturille. Onneksi konnari suostui pysäyttämään junan. Saatiin sitten kaveri kyytiin. Päivät kului jutellen, pelaten korttia, nukkuen, lukien ja muuten vain ihmetellen. Ravintolavaunussa ei ihan hirveästi istuttu, kun sitä piti vanha venäläinen kiukkuinen pariskunta. Hinnat oli sikamaisen korkeat ja välillä ruoka ja vodka oli "loppu". Tosin kun kaivoi lisää Ruplia taskusta, yllätten kaikkea alkoi löytymään. Asemien laitureilla oli myyjiä ja niiltä sai ostettua kotiruokaa ja melkein mitä vain. Aikaa oli todella vaikea seurata, kun matkan aikana kelloa siirrettiin aina tunti kerrallaan eteenpäin, yhteensä viisi tuntia. Asemat ja aikataulut ilmoitetaan kuitenkin aina Moskovan aikaa. Koita siinä pysyä perässä. Maisemat ennen Baikal järveä on kuin suomalaista koivikkoa. Ei hirveästi nähtävää. Lämmintä riitti alkumatkasta liiaksi asti. Parhaillaan vaunussa oli melkein 30 astetta. Asiasta huomautettiin kiinalaisille konnareille ja sen jälkeen ne ei lapioineet hiiliä uuniin enään ihan niin kovaa tahtia. Muuten tuo etappi oli hyvin mukava kokemus. Voin suositella, jos ei luksuslomaa kaipaa.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa Samppu! Heti oot löytäny porukan jossa laulu raikaa ja vodka virtaa! Keep on rockin'!!!

:) Lissu

Anonyymi kirjoitti...

Eilen mietinkin et kohta pitäis susta kuulua jotain.Tiibetissä on aika levotonta,tai nyt kai rauhallisempaa kun siellä on kiinalaisten tankit.Onkohan siitä vaaraa sun reissua ajatellen?Terkkuja täältä H:linnan porukalta.-joni-

Anonyymi kirjoitti...

...niin,etkä sä näytä pääsevän noista Harreista eroon missään.

Samppu kirjoitti...

Nyt on rajat suljettu, joten voi olla, että en pääse Tiibettiin. Seurataan loppuun asti tilannetta ja tehdään varasuunnitelmia, jos ei rajat aukea. Kohta Ulan Batorin yöhön. Aika pimeä ja harmaa kaupunki. Onkohan täällä keskustaa? :) Irkku baari löytyy. :)

Unknown kirjoitti...

Harrit on tunnetusti hyviä jätkiä! ;)
Otahan Ulan Batorin yö haltuun!Ja hieno kuulla että löyty heti junasta seuraa,ei tarttenu yksin sitä vodkaa maistella ja möllötellä.Maittoko niille fisu?

Anonyymi kirjoitti...

Kattelin tossa just guugle earthista, että rajalta löytyy ainakin pari paikkaa josta näppärä kaveri hiippailee kommadopipossa Tiibetin puolelle.;)
Menestystä!!!

-Eplu-

anssku kirjoitti...

kiehtovaa tarinaa!=) Kerrohan miltä UB on vaikuttanut?

-yksi pallontallaaja, joka aikoo myös lähteä Siperian rataa syksyllä-

Samppu kirjoitti...

Lähetähän Eplu tarkat ylityskohdat tänne. :) Harreja on tosiaan maailmassa paljon. Fisu maitto kyllä. Heräsin juuri kun pamahti sähköt takaisin. Kello on täällä kolme. 12 tuntia puoli Ulan Batoria ilman sähköä. Ei uskaltanut lähteä illalla ulos edes syömään. Pikkuinen nälkä. Tarinaa tulee, ehkä tänään tai huomenna.