Vientiane, Laos

Vientianeen saavuin maanantaiaamuna, matkustettuani huonosti nukutun yon bussissa. Asemalta hyppasin Tuk Tukin kyytiin ja lahdin keskustaan. Samalla kyydilla tuli kolme saksalaista ja kourallinen paikallisia. Saksalaiset eivat tinkineet itselleen kyytia lentokentalle. Yksi heista menetti hermonsa, kuultuaan mita mina sovin hinnaksi. Lentoasemalla han koitti viela tinkia hinnasta. Kun se ei onnistunut, kaiken kiroamisen jalkeen han toivotti kuskille oikein huonoa paivaa. Paikalliset olivat ihmeissaan ja itseani havetti ainoana lansimaalaisena. Ihmettelin tuollaista matkailuasennetta. Kyydista han maksoi kuitenkin vain euron. "Jos jotain on sovittu, niin se on sovittu. Aasiassa toiset voittavat, toiset haviavat". Matka jatkui siita keskustaan. Pois jaadessani kuski vaati tuplahintaa ensimmaista kertaa koko matkallani. Hetken vaiteltyani maksoin kyytini, sanoin hanen olevan v...n valehtelija ja toivotin miehelle oikein huonoa paivanjatkoa. Joten se siita hyvasta matkailuasenteestani. Mahtoi paikalliset olla ihmeissaan. Vientianessa olikin suhteellisen haastavaa loytaa hotelli aamutuimaan, koska miltei kaikki olivat taynna. Onneksi sain kantoapua laukkujeni kanssa, tavatessani kaupungilla australialaisen miehen. Haneen tutustuin mennessani samalla kyydilla Luang Prabangissa vesiputouksille. Vientianessa en tehnyt oikeastaan yhtaan mitaan. Soin ja kiertelin. Kaupunki naytti kivalta ja oli hyvin Ranskalaismainen. Vientiane on tituleerattu yhdeksi maailman rennoimmista paakaupungeista ja sita se varmasti on. Meno on siella verkkaista, niinkuin koko Laosissa. Liikennetta on kasittamattoman vahan. Vientiane ei itsessaan tarjonnut mitaan uutta, joten ajattelin, etta kaksi paivaa saa riittaa siella. Tiistai-iltana lahdinkin yobussilla kohti Bangkokia. Bussin piti hakea guesthousen edesta neljalta. Se saapui hieman myohassa ja ilmestyi 18.30. Siita matka jatkuikin aamu kahdeksaan asti, jolloin saavuin Bangkokiin Khao San Roadille. Laosin ja Thaimaan rajalla tosin joutui vaihtamaan bussia.


Laos

Laos on erittain koyha ja kovia kokenut kehitysmaa. Se on kuitenkin on erittain kaunis ja vehrea. Pinta-alaltansa se on hieman Suomea pienempi. Asukkaita Laosissa on noin 6.5 miljoonaa, joten Aasialaiseksi maaksi hyvin vahan. Pohjoisessa maisemat muuttuvat vuoristoiseksi, kun etelassa maisemat ovat paaosin tasaisia riisiviljelmia. Vuoret ja laaksot suorastaan kutsuvat vaeltajia, mutta historian takia on parempi pysya tiella. Ihmiset ovat ystavallisia, mielestani ystavallisempia ja pyyteettomampia kuin naapurissa Vietnamissa tai Kambodzassa. Iloisista hymyista ei Laosissa voi valttya. Matkaaja voi tutkia kaupungeissa rauhassa paikallista kasityota ilman, etta kokee suurta pakkomyyntia. Kadentaidot ovat koyhyyden takia ihmisilla tallella. Ei ole automaattikoneita, jotka painavat liukuhihnatuotantona koristeita tai huonekaluja. Elamantyyli on rentoa ja kiiretta ei tunneta.

Mutta, kuten niin monella muullakin maalla, myos Laosilla on menneisyytensa, joka muistuttaa olemassaolostaan paivittain. Amerikan kaydessa kommunisminvastaista sotaa Vietnamia vastaan, joutui myos Laos osalliseksi siihen. USA aloitti salaisen sodan Laosia vastaan ja kutsui sita nimella "Operation Barrel Roll". USA teki Laosiin 600 000 pommituslentoa ja he kylvivat Laosiin kaikkiaan 2 miljoonaa tonnia rajahteita, joista 2/3 jai rajahtamatta. Tama siksi, etta Laosin kautta kulki tie, jota pitkin Vietkong sisseille kuljetettiin aseita ja muita tarvikkeita Etela-Vietnamiin. Lisaksi USA halusi kukistaa kommunismin myos Laosista. Tama sota jai kuitenkin Vietnamin sodan varjoon. Pohjoisessa oli kuulemani mukaan suuri luola, jossa sodan aikana asui noin 10000 ihmista, suojassa pommituksilta . Yha edelleen Laosin pinta-alasta noin puolet on miinojen ja pommien takia riskialtista aluetta. Vuosittain satoja ihmisia kuolee tai loukkaantuu rajahteiden takia. "Saastunut" maapera vaikeuttaa talouden kasvua Laosissa.