Luang Prabang, Laos

"Heraan varhain aamulla, sateisen yon jalkeen. En saa nukutuksi, joten kavelen rantakadulle. Sinne missa olen jo niin monet kerrat kavellyt. Kadulla ei nay ketaan muuta. Katselen joelle, joka on kevyen usvan peittama. Takana olevat vuoret kajastuvat kauniisti usvaverhon takaa. Kauempaa joelta kuluu vanhan puuveneen moottorin aanet. Paikallinen mies tekee lahtoa kalastamaan. Nakyma on taianomainen. Ihailen kadulla olevia taloja, joista tulee mieleeni vanhat kalastajatorpat. Alaosat ovat betonia, ylaosat vanhaa puuta. Pienista ikkunoista ovat rappanat kiinni. Paikalliset nukkuvat viela. Olen aivan varma, etta jonkun oven takaa loytyisi salakapakka. Hetkenaikaa kaveltyani huomaan vanhan miehen, joka katselee ikkunastaan joelle, tupakka suussansa. Istun alas ja ihmettelen kaikkea tata. Mies huomaa minut, katselee hieman eparoiden ja sitten koittaa sanoa jotain, en ymmarra. Hetken kuluttua han katoaa ylakerran ikkunasta ja tulee pihalle luokseni, kahvikuppi kadessaan. Kahvikupin annettuaan han palaa ylos saman ikkunan luo, sytyttaa uuden savukkeen ja jatkaa katselua joelle tai jonnekin kaukaisuuteen. Itsekseni mietin, voiko paiva paremmin alkaa."


Luang Prabang on vuorien ymparoima, kaunis kaupunki Pohjois-Laosissa. UNESCO on listannut sen Kaakkois-Aasian kauneimmaksi kaupungiksi, ja on ottanut sen samalla suojelukohteekseen. Arkkitehtuuri vanhassa kaupungissa hivelee silmia. Paakatu sijaitsee pienen kavelymatkan paassa Mekong-joen rantakadulta, joka on jaanyt enimmakseen paikallisten alueeksi. Paakadun vanhat rakennukset tarjoavat ravintoloita, viinitupia, kylpyloita, taidegallerioita ja kaikkea muuta. Neonvalomainoksia ei onneksi kadulla juuri nay, ja muutenkin valaistukseen on vaikea olla kiinnittamatta huomiota, silla se on osattu tehda nayttavaksi. Paikan on loytanyt turismi, mutta se ei sinansa haittaa. Tuntuu, etta jokainen sinne tullut tietaa, mihin on saapunut. Yoelamaa sielta on turha hakea. Yomarket ilmestyy kuin tyhjasta pitkalle kadulle, joka suljetaan iltapaivisin. Silma lepaa kauniissa kasitoissa ja tietenkin myos kauniissa myyjissa, joita riittaa paljon.

Luang Prabangiin saavuin keskiviikkona. Paiva kului tutustuessa ja ihaillessa paikkaa. Torstai ja perjantai kuluivat samaan tyyliin. Hyvasta ruoasta, niin katukeittioissa kuin ravintoloissa nauttien. Torstaina katosi sahkot kaupungista. Nopeasti sadat kynttilat valaisivat paakatua ja ravintoloita. Siina vaiheessa oli pakko istahtaa alas ja tilata punaviinia. Oli sen verran hieno nakyma. Lauantaina lahdin Kouang Si:n vesiputouksia katsomaan. Hyvin kaunis paikka oli sekin. Paaputouksen jalkeen viidakossa oli pienempia putouksia ja tasoja, joille paasi uimaan. Yhdelta tasolta paasi hyppaamaan seuraavalle, noin viisi metria alaspain. Siella tuli taas kerran muistutus, etta virtaavan veden kanssa saa olla aina varuillaan. Hieman hyppyni jalkeen, eras korealainen tytto hyppasi alas. Han ei ponnistanut tarpeeksi ja tuli veden mukana putouksesta alas. Sydan pompahtikin aika tavalla, kun tytto ei noussut pintaan. Kerran muistan nahneeni hanesta vilauksen putoksen alla ja kerran putouksen takana. Hyvasta uimataidosta ja erittain hyvasta onnesta oli tallakertaa hyotya. Tytto loytyi veden alta, mutta han saasti henkensa. Lauantai iltana kavin syomassa barbeque illallisen kanadalaisen pariskunnan ja hollantilaisen miehen kanssa. Paistelimme itse ruoat ja hyvaa oli. Sunnuntaina kiipesin temppelikukkulalle katselemaan Luang Prabangia hieman eri perspektiivista. Illalla lahdinkin sitten kohti Vientianea yo bussilla, jonne saavuin maanantai aamuna 5.30. Bussimatkalla tuli hieman haikea olo katsellessa Laosin pikkukylia ja tietaen, etta nyt alkoi kotimatka ja kaikki tama on taakse jaanytta, jaljella ollessa vain Vientiane, Bangkok ja Singapore.