Si Phan Don, Don Det, Laos

Viikko vierahti mukavasti Don Detin saarella Si Phan Donin saarialueella. Se sijaitsee Kambodzan ja Laosin rajalla. Silla kohtaa Mekongjoki on yli kymmenen kilometria levea. Don Detia voi hyvin kutsua erilaiseksi paratiisiksi. Saari ei ole kovin iso ja se on kaytannossa trooppista maanviljelyaluetta kokonaan. Saaren ympari kulkevalla ''highwaylla'' kuljetaan paaosin jalan. Omatoimimatkailijat elavat paikallisten kanssa vaatimattomasti, mutta hyvassa sopusoinnussa. Kissat, kanat, kukot, lehmat, vesipuhvelit, ankat, koirat, siat ja muut elaimet sekoittuvat ihmisten joukkoon juostessaan vapaana saarella. Asukkaita saarella ei montaa sataa ole. Pohjois osassa saarta on pieni ja vaatimaton ''keskusta''. Silla alueella sahkoa on saatavissa nelja tuntia iltaisin. Alueella jossa itse asustelin, sahkoa ei ollut saatavissa. Illalla kahdeksan jalkeen oli sakkipimeaa ja ilman lamppua ei pystynyt kulkemaan. Oma bungalow Mekongjoen paalla maksoi 1.20$/yo. Pesutilat olivat paikallisen perheen kotipihalla ja suihkuun vesi pumpattiin suoraan joesta. Ravintoloita riitti mukavasti. Melkein kaikilla perheilla oli jonkinlainen terassi, jossa ruokaa myytiin. Palvelu oli verkkaista ja kenellakaan ei ollut kiire mihinkaan. Joskus joutui herattamaan paikallisen riippumatosta, kun halusi ostaa juotavaa. Ravintoloissa oli mukavaa heittaytya riippumattoon nukkumaan ruoan jalkeen.

Sunnuntaina ja maanantaina tutustuin saareen itsekseni fillarin kanssa. Molemmilla kerroilla paasin etelaiseen paahan, kun renkaat tyhjenivat. Sielta jouduin taluttamaan pyoraa noin viisi kilometria takaisin. Maanantaina pyoraretkella tapasin Miken (California), jonka kanssa tapasimme Chitwan luonnonpuistossa Nepalissa. Illalla tapasin Markuksen, johon tutustuin Chengdussa ollessani tai itseasiassa tormasimme ensimmaisen kerran Ulan-Batorissa irkkubaarissa. Myohemmin han oli kuullut, etta olin suomesta. Silla hetkella maailma tuntui pienelta. Tiistai iltana tormasin kahteen suomalaiseen mieheen, kun olin kavelemassa saaren ''sunset'' puolelle kuvaamaan auringonlaskua. Heidan kanssa sita tulikin vietettya suuri osa loppuajasta. Keskiviikkona vuokrattiin vene ja lahdettiin katsomaan auringonlaskua. Samalla poikettiin pienelle asumattomalle saarekkeelle, josta paasi mukavasti uimaan. Ennen uimista varmistimme paikalliselta kuskiltamme, ettei vedessa ole kaarmeita, koska rantahietikolla nakyi jaljet. Mies vakuutteli ettei ole. Mielessa kavi myos kaikki parasiitit, joita joessa elelee. Toisaalta olinhan ottanut suihkun monta kertaa samalla vedella, joten jokeen tuli hypattya. Eikohan Suomesta laakkeita loydy, jos jokin ihon lapi luikerteli. Hieman saarekkeelta lahdon jalkeen, naimme joessa uivan kaarmeen. Asiasta tuli mainittua paikalliselle. Torstaina vuokrasimme fillarit ja poljimme naapurisaarelle Don Khonille, jonne paasi siltaa pitkin. Kyseinen saari oli suurempi kuin Don Det ja polut halkoivat uskomattomia viidakko maisemia. Siellakin tietysti pamahti rengas fillarista ja taas jouduin taluttamaan sen takaisin. Perjantaina kavelin itsekseni Don Khonin ja Don Detin valimaastossa sijaitseville vesiputouksille, joita paasi ihastelemaan Dhon Khonin puolelta.

Saarella olisin viettanyt mieluusti useamman viikon. Rento ja laiska meno tuntui hektisen Kambodzan jalkeen taivaalliselta. Huomasin kavelevani ja liikkuvani normaalia hitaammin saarella. Huolia tai murheita siella ei ollut. Yot olivat ainoa ikava asia. 34 asteen huonelampotila ilman tuuletinta (ei sahkoa) ei antanut kunnon younia. Lisaksi pihalleni loikki joka yo arsyttava kukko, joka oli paattanyt, etta jos ei hanta vasyta, ei vasyta ketaan muutakaan. Aina noin kolmen aikaan alkoi armoton kiekuminen. Metelin sai loppumaan nousemalla sangysta ja hatyyttamalla kukon pois.

Tanaan (lauantai) saavuin Paksen kaupunkiin. Illalla lahden yobussilla kohti paakaupunkia Vientianea. Siella olisi tarkoitus olla yksi yo. Sielta jatkan bussilla Vang Viengiin ja sielta tiistaina pohjoiseen Luang Prabangin kaupunkiin. Siella viivyn ehkapa lauantaihin. Paivityksia Luang Prabangista.