Syksylla kun kerroin aidilleni matkasuunnitelmistani, han kehoitti kaymaan Kambodzassa sijaitsevassa orpokodissa, jossa tyoskentelee suomalaisia vapaaehtoisia. Mongoliassa, Ulan Batorissa orpokoti palautui mieleeni. Paastyani Pekingiin, lahetin orpokodille sahkopostia, jossa kerroin halustani paasta sinne viikoksi "toihin". Nyt on kolme paivaa kulunut ja on ollut todella mahtavaa olla siella. Olen maalannut seinia lasten kanssa ja leikkinyt heidan kanssa paljon. Lapset ovat todella vilpittomia ja hellyydenkipeita. Syliin haluavia riittaa jonoksi asti. Ensin hiukan pelotti menna sinne, koska ajattelin lapsien kohtaloita ja sita kuinka "surkea" paikka orpokoti on. Epailyt katosivat heti siisaan paastyani. Lapset juoksivat halaamaan iloisina vastaan. Vanhemmat (12+) lapset ovat kohteliaita ja hoitavat pienia lapsia hyvin.
Jotenkin tunsin Nepalin jalkeen, etta olen nahnyt jo niin paljon, etta enaa ei tarvitsisi kauheasti nahda. Maan vaihtaminen toiseen tuntui samalta, kuin kaupungin vaihtaminen toiseen. Mikaan nahtavyys ei enaa tuntunut niin ihmeelliselta. Orpokoti savaytti juuri niinkuin Joni "varoitteli'' etukateen. Lapset ja henkilokunta toivotti niin lampimasti tervetulleeksi, etta omalta osaltani kokemus muutti loppureissun suunnitelmat ja pyysin lisaaikaa orpokotiin. Se myonnettiin ja aion viettaa siella melkein kuukauden.
Orpokodin nimi on Love House. Se on "uusi'' ja siella asuu noin 70 tervetta orpoa. Se on paikallisen kansalaisjärjestön, Children of Poor Communities Development Organization:n ylläpitämä, jossa tyoskentelee paikallisten hoitajien lisaksi nelja vapaaehtoista hoitajaa Suomesta tallaketkella. Love House tekee yhteistyota Kambodzan lasten puolesta ry:n kanssa. Kyseiset nettisivut kaipaavat pienta paivittamista. Helmikuun tiedotteessa kerrotaan yhteistyon vaihtuneen Nutrition Centerista Love Houseksi korruption takia. Jos mielessa on ollut joskus ryhtya kummiksi tai halua on muuten panostaa 20 euron vuosittaisella kannatusmaksulla, tassa on hyva kohde, joka tarvitsee rahaa. Olosuhteissa on paljon parantamisen varaa. Raha kaytetaan tehokkaasti orpokotiin ja lapsiin. Vapaaehtoiset tyontekijat maksavat itse elamisensa Kambodzassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kuullostaa hyvältä. Inhimillinen ja avoin tunnelma saavat monet varsin kurjalta kuullostavat paikat tuntumaan jopa kodilta. Valintasi jäädä sinne orpokodille on kunnioitettava, ja kyllähän se tarjoaa yksin reissaavalle katon pänpäälle ja seuraa.
T:Timppari
Kiitos vain. Kodilta se jollain tapaa tuntuukin. Lampoa ei sielta puutu. Sikali tyoni on paivatyota, etta asun keskustassa ja paivittain otan "taksin" mopo kyydin orpokodille ja iltapaivasta palaan hotellilleni. Kattoa, ruokaa ja rahaa orpokoti ei tarjoa, mutta hyvan mielen se tarjoaa ilmaiseksi. :)
Tulin kurkistamaan kuulumisia ja jätän samalla merkin käynnistäni. Tulit mieleen, kun työpaikalla tuli susta juttua. Huomattiin työkaverin kanssa, että meillä on yhteinen tuttu ja asia selvisi facebookin kautta :)
Siellä missä rauhan tunnet,siellä on koti.
Körmyt muuten päätti viime kokouksessa Ruovedellä ottaa kummilapsen.-joni-
Lähetä kommentti