Phnom Penh, Cambodia (osa4)

Viikonloppuna kavin katsomassa kahta ikavaa nahtavyytta Phnom Penhin alueella. Choeung Ek eli kuolemankentat (Killing Fields) ja entinen koulu Tuol Sleng eli Security Prison 21 (S-21) pistivat ajattelemaan ihmismielen jarjettomyytta. Sekopainen hallitsija Pol Pot paatti muuttaa koulun vankilaksi vuonna 1975. Arviolta noin 17000 vankia kuulusteltiin vankilassa (S21) vuosina 1975-79. Vain muutama selvisi hengissa. Kiduttamalla uhreja tunnustuksia saatiin mihin vain. Vaikkapa Bodomjarven surmiin. Valtaosa vangeista kuljetettiin kuitenkin kuoleman kentille, jossa heidat tapettiin ja haudattiin, joko elavina tai kuolleina. Vankilan S21 kuulustelukeinojen sanotaan olleen pahempia kuin Hitlerin kayttamien keinojen keskitysleireilla. Taytyy sanoa, etta ne olivat hyvin sairaita keinoja.

Pol Potin aikakautena 1975-79, Kambodzassa kuoli kovimpien arvioiden mukaan jopa 2.8 miljoonaa ihmista. Valtaosa nalkaan ja pakkotyohon. Noin 500000 teloituksiin ja vankiloihin. Teloitusten uhrit eli papit, opettajat, poliitikot, munkit, laakarit, insinoorit ja kaikki oppineet olivat Pol Potin nakemyksen mukaan vihollisia, jotka uhkasivat hanen ihannekuvaansa taydellisesta sosialistisesta valtiosta. Siihen valtioon ei kuulunut koulutus. Pelkastaan se, etta ihminen osasi lukea tai kirjoittaa, oli uhka tulevaisuudelle. Samalla saatettiin minimoida "uhka" ja tappaa kerralla koko suku tai jopa kyla. Kaupungit lakkautettiin ja vaesto siirrettiin maaseudulle uudiskyliin eli pakkotyoleireille. Rahaa ei tarvittu. Kaikki oli yhteista. Maaseudulle Pol Pot levitti sanojensa mukaan "taydellisia sotilaita" eli maamiinoja. Kyseiset maamiinat tappavat ihmisia yha tana paivana.

Raajattomia kerjaajia riittaa kaupungissa paljon. Syy siihen loytyy lahihistoriasta. On jotenkin outoa ajatella, etta kaikki tama jarjettomyys on tapahtunut osittain oman elamani aikana. Valilla meinaa menna hermo kerjaajiin, jotka eivat aina helpolla luovuta. Silti taytyy muistaa, etta valtaosa heista on kokenut kaikki kauheudut. Kunnioitus pitaa sailyttaa ja hermoja ei saa menettaa.

Kaksi paivaa orpokodilla enaa jaljella. Jo nyt on hieman tyhja olo ajatellessani sita. Viikonloppuna vietamme jotenkin juhannusta Anna-Marin ja Jonnan kanssa. Oili ja Camilla viettivat viimeisen tyopaivansa orpokodilla tanaan. Oili oli tullut jo tammikuussa tanne. Ensi viikolla kayn Siem Reapin kaupungissa Angkor Watin temppeleita katsomassa. Sen jalkeen lahden bussilla Laosiin.