maanantai 26. toukokuuta 2008

Nepal (Shangri La)

Nain sita kuukausi vierahti Nepalissa. Moottoripyorakuume iski ajellessa kauniilla maaseudulla. Kolmisen tuntia yksi paateista oli tukossa, koska pyha lehma oli paattanyt nukahtaa keskelle toista kaistaa. No, sitahan ei tietenkaan saanut herattaa, joten vain yksi kaista oli kaytossa. Valilla tuntui, etta ne pitivat ihmisia pilkkanaan. Yoksi palasin kuitenkin Pokharaan maaseudulta. Sen verran mustalta naytti taivas. Monsuunisateet alkoivat hiljalleen saapumaan, kuulemma muutaman viikon etuajassa. Perjantaina kavin kyselemassa lentolippua Bangkokiin. Ilmoittivat, etta Royal Nepal Airlines (sopivan halpa) lentaa viimeisen kerran tanaan maanantaina. Tuli sitten akkilahto Pokharasta. Sikali harmi, etta Pokhara on upea kaupunki hienoissa maisemissa. Lauantaiksi hommasin itselleni turistibussiin paikan. Nukuin tietys pommiin ja jouduin siirtymaan Katmanduun paikallisbussilla. Matka oli hieman paalle 200 kilometria ja aikaa se vei 9 tuntia. Viimeisen illan vietin Nepalilaisesta kulttuurista nauttien. Trekkauksen jarjestajat veivat mut syomaan ja katsomaan tanssiesitysta.

Nepal jaa siita mieleeni, etta saavuin sinne ja samantien lahdin pois. Aika kului kasittamattoman nopeasi. Se on erittain hieno ja antoisa maa. Kaikista kaydyistani maista Nepal saa ykkossijan. Vaikka se onkin kehitysmaa ja yksi maailman koyhimmista ja vahiten kehittyneimmista valtioista, ilmapiiri ja kulttuurien kirjo tekee siita mahtavan. Valtaosa (yli 80%) vaestosta ovat hinduja. Seuraavaksi eniten on budhalaisia. Nepalissa on kolme suurta etnistä ryhmää: indoarjalaiset, tiibetinburmalaiset ja Nepalin alkuperäisväestö. Siihen lisattyna muut pienemmat ryhmat, lansimaalaiset hipit ja "heranneet" yms. onkin soppa jo valmis. Siella voisi paiva tolkulla kavella ja ihmetella. Myos tekemisen puolesta tarjonta on runsasta. Aamulla voit kavella Pasupatinahin temppelialueelle katsomaan, kun kuollut ihminen lahetetaan viimeiselle matkalle polttamalla ruumis. Sen jalkeen tuhkat heitetaan jokeen. Hieman alempana lapset leikkivat joessa. Sen jalkeen voit menna vaikka Durbar Squarille ihmettelemaan paikallisten ja Thamelin varikasta elamaa. Suurempia ohjelmia on eri safarit, vaellukset, koskenlaskut tai vaikkapa huima benjihyppy 160 metrista riippusillalta. Kaikki on suhteellisen halpaa. Ruoka on hyvaa ja koostuu paaosin vihanneksista. Vuoristossa ei muuta oikeastaan saa kuin kasviksia, riisia ja perunaa. Melkein kaikki ihmiset puhuvat englantia ja paremmin kuin monissa muissa Aasian maissa.

Nyt tuli toteutettua monen vuoden takainen haave ja kaytya Nepalissa. Muistan puhuneeni Jonille jo Kosovon aikoihin (1999) tehdessamme vahan aikaa toita Nepalin Gurkha sotilaiden kanssa, etta haluan kayda Nepalissa. Kylla kannatti!!!

Tanaan saavuin Bangkokiin ja torstaina mulla on lento Kambodzan paakaupunkiin Phnom Penhiin.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan varmasti kannatti ja puhetta oli puolin kuin toisin.Varo ettet jämähdä sinne orpokotiin(menee muuten veriin),et kerkeet kirkkoon...tänään tajunnan räjäyttää KISS!!-joni-

Samppu kirjoitti...

Konsertin takia vietan Bangkokissa suruaikaa. Kahdesti, mutta en riittavasti KISS:in nahneena, voin vain kuvitella minkalainen keikka on tulossa; yksinkertaisesti maailman paras.

Anonyymi kirjoitti...

Kambodiaa, Kambodiaaa.. Varo niitä hulluja mopokuskeja, jotka ei jätä rauhaan.. Mee sinne Angkor Watiin, mua harmittaa ku ei sillon käyty..

Lissu

Unknown kirjoitti...

Mitäpä tuosta KISSin keikasta vois sanoo... Parhautta :)
Ei hätää Pauli lupas, että KISS tulee ens vuonna uusiks, tiedä häntä sitten...

Samppu kirjoitti...

Kavin eilen ottamassa yhden Singapore Slingin samaisessa paikassa River Sidella, jossa otettiin samat paukut melko tarkalleen vuosi sitten. Oli edelleen hyvaa... Nostin maljan sulle Lissu.
Vai lupasi Paul uutta keikkaa. Jos tulee, niin sita en missaa. Suruaika edelleen paalla...